Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta havaittuansa, että unilukkari oli tullut jalkasin, pisti hän yhtäkkiä hevosen valjaisiin ja saatti hänen kylään. Mari sytytti sillaikaa lampun ja päätti lukea tuon hänelle annetun kirjeen. Se oli kirjoitettu unilukkarille ja Liisan nimi oli sen alla, hänen, joka paraikaa istui vankiudessa murha-poltosta. Hän ei valittanut nykyisiä kohtaloansa.
"Terveiksi. Mitä muuten kuuluu?" jatkoi unilukkari, tultuansa lähemmäksi ja tarjoten rusthollarille kättä. "Eipä mitään erinomaista." "Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta. "Niin on. Hän tuli kotiin toissa iltana." "Kaiketi hän nyt on uhka maanviljeliä ja voittaa pian teidän?" "Arvattavasti on hän ahkerampi apilassa ja vikkelämpi vikkerissä, kuin minä.
Hän oli vanha tuttu sekä Severin että Marin kanssa. Hän lausui tervetulon edelliselle, jota hän ei vielä ollut tavannunna hänen kotiin tultuaan. Unilukkari oli kuullut papin puheen kokountuneelle väelle. Hän kummasteli sitä puhetta, niinkuin hän oli kummastellut papin käytöstä aamupäivällä kirkossa.
Sanoimme ettet unilukkari uskonut tätä tointa muille, ei sen vuoksi, että hän piti itseänsä ainoana iltakellon soittajana, vaan sentähden että se oli hänen niin sanoakseen papillinen virkatoimensa. Huomenkello oli kyllä hänen mielestänsä yhtä juhlallinen ja alkoi samalla tavoin yhdeksällä kolkkauksella. Mutta silloin oli unilukkarilla muita viran toimia, niin ettei hän kerinnyt kellotapuliin.
"Hurraa! hurraa!" riemuitsi väkijoukkokin. Siitä ihastuneena heittihe Kankkulainen taas selkäkenon, pani ohjakset ristiin, nosti jalkansa reen seville ja käännettyään päänsä sivulle karjahteli: "hih Poikah!" Ihan määrän päähän päästessä sattui kuitenkin hevonen livistymään ja kyljellään tuli se viimeiset sylet palkintotuomarien lavan eteen. "Jo yksi ruotsi röntsähti", arveli unilukkari.
Kirouksia ja uhkauksia kuului tuon tuostakin heidän ollessaan etäämmällä, mutta likemmäksi tultuaan hiljensivät he meluaan. Tietysti yritti nyt unilukkari lakasta tehdä kokeita, herättääkseen noita pirtissä makaavia urhoja, mutta kaikki oli turhaa, sillä makaavat olivat, ihme kyllä, niin raskaassa ja sikeässä unessa, etteivät heränneet.
Sillä aikaa kun vanha provasti lasketteli näitä syntisiä ajatuksia alttarin edessä, seurakunnan veisatessa evankeliumi virttä, toimiskeli herra pastori Samuel Santalainen yksin sakaristossa. Sillä unilukkari oli mennyt lukkarin kanssa kolehtia kantamaan. Vanha provasti oli niin paljon taipunut uuden ajan mielipiteiden mukaan, että hän oli siirtänyt kolehtilla käymisen evankeliumi virren ajaksi.
Mutta synti annetaan anteeksi niille, jotka katuvat ja parannuksen tekevät, sanoa tokasi pikku poika, osoittaen siten ottaneensa onkeen jotain siitä, mitä kirkossa puhuttiin. Silloin tahtoi unilukkari eli suntio panna kirkon ovet kiinni, ja siltavoutikin oli jo tullut kärsimättömäksi.
Ja samassa kuin huomen virren viimeistä värsyä aljettiin, aukeni sakariston ovi ja provasti astui itse kirkkoon kalkki kädessä ja kävi alttarin eteen. "Paavi," mutisi herra pastori Samuel Santalainen. "Lutherus," mutisi unilukkari. Kun huomen virsi oli loppuun veisattu, kääntyi provasti seurakuntaa kohden ja luki synnintunnustuksen.
Eikä tohtinut unilukkari vihollisten tähden mennä pirttiin, heitä herättämään, sillä suuri pelko oli hänellä lakassakin ollessaan; ei hän tohtinut sielläkään kovin kovaa ääntä pitää.
Päivän Sana
Muut Etsivät