Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ja semmoinen, kuulemma on sinun Severisi," sanoi unilukkari naurahtaen. "Uskottehan minun puheeni?" ^Myönsinhän minä sen. Vaan en minä tänne tullut oikeastaan puhumaan hevosmiehistä ja kilpa-ajoista. Minulla oli muuta asiaa." "Olkaa nyt meillä päivällisillä. Severin tulee kohta kotiin, arvaten, niin saamme sitte keskustella teidän asiastanne." "Niin minun asiani koskeekin teitä molempia."
Ja niinä vuosina toivoisi hän, Liisa, saavansa elää kunniallisten ihmisten parissa jollei kunnialliset ihmiset häntä niin halveksi ja kamoksu etteivät ota häntä halvimmaksi palveliaksensa. Hän oli kääntynyt unilukkarin puoleen, koska unilukkari oli ollut hänenkin opettajansa, kun hän, Liisa, vielä lapsena ja viattomana oli.
Kysymys oli arka, mutta unilukkari oli suoraluontoinen mies, joka heti sanoi mitä hän ajatteli, milloin hän ajatuksensa lausui. Hänestä oli kummaa, että nuori aviomies oli yksin lähtenyt huvia ajelemaan ja jättänyt nuoren vaimonsa kotiin. Mutta Mari riensi selittämään asian oikean laidan.
Vaan unilukkari, joka ei luullut olevansa velvollinen samaan maltillisuuteen opettajan edessä, kuin papin, lausui: "Hm, lopussa kiitos, tänäkin iltana." "Kuinka niin?" kysyi opettaja. "Kun nuoriso kerran saapuu lukuisammin näin mailmallisiin kokouksiin, niin ei se mene kotia, ennenkuin se on saanut jotain huvittavampaa kuin kansan huvit." "Mitä sitte?" "Tuleepa vielä tanssitkin tänä iltana."
"Minä näin semmoista unta, että tässä pirtissä makaaville tulee turmio tänä yönä," jatkoi taasen unilukkari. "Joka unia tottelee, se varjoja kiinni ottelee," vastasi Juho, naurahtaen ivallisesti. "Lieneepä niinkin; mutta parempi on kuitenkin olla niitä varoillaan," vakuutti unilukkari. "Mitä te siis pelkäätte?" utasi Juho. "Venäläisiä," kuului vastaus, joka sana sai monen sydämen vavahtelemaan.
Unilukkari rupesi tapansa mukaan Nellaa silittelemään ja ihailemaan, mutta taempaa kuului rovastin ääni: »Terve tuloa! Näkeepähän kerran täällä meidänkin maillamme teitä ja teidän komeaa hevostanne! Mitä sanot, suntio, eikö siinä ole todella kaunis hevonen? Minulla on toki kuvakin siitä.»
Ja nyt rohkeni unilukkari papin kuullen lausua seuraavankin: "Jos kansa kutsuttaisiin kirkkoon näin sunnuntaina jälkeen puolen päivänkin ja heille pidettäisiin raamatun selitys taikka jokin muu saarna, niin he menisivät sen jälkeen kukin kotiinsa." "Ja nuori väki menisi tanssiin," sanoi opettaja. "Mahdollista, vaan ei vallan varmaa." Tätä puhetta ei nuori pappi kuitenkaan kuullut.
Paitsi sitä rupesi väki jo muutenkin hajoamaan kansanjuhlasta. Ja eihän siellä enää mitään huvia ollut tarjottavanakaan. Vaan juuri sentähden ei Mari päässytkään seuraajastaan, jolla niinikään oli matka kylään. He läksivät siis kaikki. Ja Severin asettui kävelyyn Marin toiselle puolen. Opettaja ja unilukkari ja Ivar seurasivat jäljestä, kaksi edellistä jatkaen sanan vaihtoansa.
"Vaan sinun pitäisi kieltämän, luulenma." sanoi unilukkari. "Pitäisikö hänen minua tottelemankin. Eikö miehellä saa olla omaa tahtoansa?" "Hänen pitää aina totteleman järjellistä neuvoa." "Vaan enhän minä tiedä olisiko se neuvo niin järjellinen," sanoi Mari. "Kaikki ihmisethän nyt puuhaavat kilpa-ajoissa, yksin naisetkin."
Hän ei enää moneen vuoteen ole kirjoittanut saarnaansa, vaan miettii ja ajattelee sitä viikolla. Ja vielä sunnuntaina ennen saarnaa hän sitä muistuttelee ja katselee raamattua. Nytkin hän niin teki, eikä ottanut huomioonsa, mitä sakaristossa tapahtui. Huomen virsi oli loppumaisillaan ja nuori pappi menemäisillään alttarille. Unilukkari otti kaapista messu-paidan ja tahtoi pukea sitä papin ylle.
Päivän Sana
Muut Etsivät