Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Varo myöskin, etten minä filosofina kerro ihmisille, ettei sinua laisinkaan ole olemassa, sillä silloin he kaikki lakkaisivat kantamasta sinulle uhreja. On viisainta elää sovussa filosofien kanssa." Päätettyään tämän keskustelun Hermeen ja itsensä välillä oikaisihe Chilon penkille ja pani viittansa päänalaiseksi. Kun orjat tulivat korjaamaan pois astioita, oli hän jo unessa.
Kolmisilmä, seitsensilmä ja ässä vainosivat häntä unessa, milloin missäkin muodossa; kolmisilmä kukoisti hänen edessään kauniina kukkana, seitsensilmä esiintyi götiläisenä korttina, ässä äärettömänä hämähäkkinä. Kaikki hänen ajatuksensa sulivat yhteen käyttää hyväkseen salaisuutta, joka hänelle niin paljo oli maksanut. Hän kävi ajattelemaan virkaeroa ja matkustusta.
Jää luokseni, sillä et varmaankaan ole pelastanut henkeäni, että saisin jälleen kuolla ikävään, kun en näe sinua oi, nyt voin käsittää, miksi sydämmeni ikävöi kasvojesi näköä, ne kun täyttivät koko sieluni, vaikka ainoastaan ikäänkuin unessa olin ne nähnyt oi, Ester se oli lemmen ikävä! Ester tyttö minä minä rakastan sinua!"
Kuoleman unessa nukahtavat ainiaaksi kaikki taudit, kaikki murheet ja tuskat, kaikki pelot, jotka alati häiritsevät meitä, kovaonnisia eläviä.
Åsbjörnin silmät häntä seurasivat kaikkialla, niin, ne seurasivat häntä nukkuessa ja unessa, nuo suuret, kiiltävät, mustat silmät, täynnä ajatuksia, jotka sanomatta jäivät. Usein ajatteli hän muuttaa pappilasta. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään. Nuo suuret, kiiltävät silmät vetivät häntä puoleensa; hän tuli ikäänkuin enemmän ja enemmän tuon miehen valtaan eikä päässyt lähtemään hänen luotaan.
Kuinka kauan tätä kesti, en tiedä; mutta sitten meni hän nukuksiin; ja tässä unessa hän, joka oli ollut monta kertaa väkevämpi, kuin koskaan ennen, kävi niin heikoksi; kuin pienin lapsi". Tähän hän pysähtyi, ikäänkuin lievitykseksi oman kertomuksensa kauhuista.
Niin paljon, paljon hukkahan kulunut on tyhjyydessä päivien harmajain ja rytmiin riutuvaisen laulun mennyt on nuoruuteni voima. On eessä outo taival ja mykkä yö ja tuska tuntematon ja lauluton ja aamunnousuun viel' on aikaa, tähdet te, tähdet te, kuinka kauan? Nään usein unessa ma kaupungin. Mun on kuin ois se jumalille luotu, mun koskaan sinne astua ei suotu, mut unessa sen tunnen kuitenkin.
"Tulen tänä iltana valveillani näkemään kauniita unia, neiti Signe", sanoin hänen jälkeensä. Ovella hän kääntyi takaisin: "Niin minäkin, herra Viktor Pohjamo!" Avoimessa ikkunassa istuin huoneessani vielä kauvan valveilla. Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle äkkiä selvinnyt. Mikä se oli? Olin eilen ollut raukkamies!
Unessa näin ma naisen nuoren, kauniin, mi kulki nurmikolla kasteisella ja poimi kukkia ja laulun lauloi: »Jokainen tietäköön, ken tietää tahtoo, ett' olen Lea ja nää sormet sorjat vain liikkuu seppeltäni solmiaksein. Kuvastimessa kaunis olla tahdon, siks kaunistaun, ja Rakel-sisko jätä ei koskaan peiliään, vaan päivät istuu.
Sikeimmässä unessa hän tunsi itseänsä puisteltavan ja kuuli, vielä puoleksi unelmissaan, erikkään käskevän; "soitantoa!" Hänen oli sangen vaikea tointua unestaan sen verran, että hän jaksoi vetää pelikellojen vieterit, jotka heti rupesivat helisemään. Mutta niiden ääni ei Liddystä nyt ollut niin suloista kuin ennen; hän olisi mieluummin nukkunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät