Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hänen kynänsä hiljainen rapiseminen ikäänkuin tuuditti Eliseä uneen; kellon lyödessä kaksi hän heräsi ja silloin hänen miehensä vielä kirjoitti. Harvat soivat itselleen niin vähän lepoa kuin Ernst Frank. Kandidaatti. Oli hämärä.
"Parantumaton," oli kirjoitus lipussa vuoteeni yläpuolella. Suurella vaivalla voin kuulla niitä viimeisiä lohdutuksen sanoja, joita sairashuoneen saarnaaja korvaani huusi, ja viimeisen kerran luulin nauttineeni Herran pyhää ehtoollista varmaa loppua odotellessani. Vihdoin nukuin syvään uneen, mutta en kuoleman, vaan virkistävään, eloa tuottavaan uneen.
Ei kuulunut enää tuulen puhinaa eikä sateen räiskettä ulkona. Kuului vain, kuinka pikku Maria nukkui; vieressä uinuva nuori impi tuntui hänestä haaveelta, joka oli maailmasta vapautunut. Hän tiesi, että tämä oli onnea että onni oli hänellä nyt, käyköön sen kuinka tahansa heidän molempien herättyä. Hän ei tahtonut menettää siitä sekuntiakaan nukkumalla. Ja hän vaipui perin uupuneena uneen.
Kun välisti iltaisin olin vapaa siitä työstä, johon niin suurella vaivalla olin harjoittanut itseäni, ja kirjoitin kotona, istui hän toisinaan hiljalleen vieressäni, olipa kuinka myöhäistä tahansa, ja oli niin ääneti, että usein luulin hänen vaipuneen uneen.
Minä otaksuin vastauksen kumminkin hyväksymiseksi, ajatellen että "maassa maan tavalla". Sitten otin säkistäni makuuvaatteita ja paneuduin maata. Pyytämättä jaoin mukavuuteni oudon toverini kanssa, ja pitkittä puheitta nukuimme syvään uneen. Semmoinen oli minulla ensimmäinen yösijani Ruotsin valtakunnan alueella.
Siellä heittäytyi hän vuoteelle ja alkoi itkeä saaden hermoheikkoisuuden kohtauksen. Palvelijattaret juoksivat hänen luokseen, riisuivat hänet ja saivat töintuskin virvoitetuksi kylmällä vedellä ja kaikilla mahdollisilla lääkkeillä. Hän asetettiin levolle ja pian vaipui hän uneen. Ranskalaista ei löydetty.
Kun hän koetti nukkua, valahtivat kuumeentapaiset, sekaiset, huimasevat ajatukset hänen tietoisuuteensa, silmien tuontuostakin puoleksi ummistuessa ja pyörähtäessä nurin, hänen kuitenkaan voimatta oikealla tavalla päästä uneen. Ei ollut enää kysymystäkään siitä mahtavuudesta, jolla varustettuna hän oli tullut kaupunkiin.
Kun sitte vaivut kuoleman uneen, niin jälkeenjäävät istuttavat punaisia ruusuja haudallesi ja panevat pehmeää, vehreätä sammalta ympäri ja sanovat: Hyvästi maatkoon hän, joka on lohduttanut ja opettanut niinkuin hän.
SILJA. Sillä lailla ei saa rukoilla lapseni... Herran tahto tapahtukoon. MAIJU. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa. Mutta elä ota häntä pois, minä niin itken jos Ville kuolee ja äitikin itkee eikä meillä sitten enää ole yhtään iloa... SILJA. Hiljaa, Maiju, hän menee uneen. Jumalan kiitos, että viimein kumminkin helpoitti.
Hän makasi kyljellään syvään uneen vaipuneena, palattuaan vasta yöllä kotiinsa... Illan tunteet liikkuivat vielä hänen mielessään. Hänellä oli jo toinen lohi koukussa... Se kiilsi ja pyristeli vedessä... Grip toi kaksi tikkua, pannakseen ne ristiin... Hurr ... surrr ... suoraan hänen kasvoilleen, niin että hän heräsi... Päivä oli jo pitkälle kulunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät