Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
Hän ojensi kätensä ja sai siihen muutamia oljenkorsia. Hänen kupeellaan oli kosteata maata, pään päällä tyhjää ilmaa. Hän koetti nousta ylös, mutta hänen päänsä oli raskas kuin lyijypallo; siinä oli vielä muisto Pappenheimin miekasta. Silloin kuuli hän läheltänsä äänen, joka puoleksi valittaen puoleksi uhaten virkkoi: Tuhannen tulimmaista! Ei tilkkaakaan viiniä!
Hampaitaan kiristellen ja nyrkkiään puiden minulle poistui hän oikeussalista, uhaten minulle kauheinta kostoa, jos hän vielä kerran saisi minut käsiinsä. Mutta Rabokparka ei minua sitten enää milloinkaan kouriinsa saanut, vaan hänen ystävälliset toiveensa jäivät toteutumatta, ja luultavasti emme nyt enää toisiamme tässä elämässä kohtaa.
Aappo piteli yhä sitä kiveä uhaten pudottaa sen. »Näitkö sinä unta, Elsa?» »Näin pahaa unta.» »Ethän sinä vain ole sairas?» »En.» Tuntui nyt helpolle, kun mieli oli päässyt irralleen unen kahleista. Hän nukkui rauhallisesti ja hyvästi loppuyön ja oli aamulla virkeä. Uni oli unohtunut mielestä, vaan eilisiltainen tapaus tuntui enemmin unelta kuin todelliselta.
KUNINGATAR. Teidän ei ennen olisi pitänyt ryöstää luottamustani, Bothwell! BOTHWELL. Oi, kirottu kiusallinen uppiniskaisuus, kostonhimo, itsekäs umpimielisyys, mitä tuo kaikki lienee; kevytmielisesti heität elämäsi onnen kaupalle. Mutta kuinka kaunis kuitenkin olet, kun uhaten vastustat, sa käsittämätöin!... Minä vien sinut väkisin, ... sinun pitää pelastua ... ja pelastaa minut!
Kukaan maailmassa ei riistä minulta lastani, huusi rikollinen, toisella kädellään tarttuen tyttäreensä ja toisella uhaten konttoristia.
Ja nyt seisoi Asra hänen edessänsä, pidätti häntä ja puhui hänelle uhaten ja suuttuneena hän tuo kurja palvelus-piika! Ylimystalon emäntä, sanoi Asra hengästyneenä, sinä sanoit jotakin, mitä en ai'o pitää hyvänäni, sillä se koskee kunniaani mitä sinä tarkoitit tuolla "hyvällä sydämellä miehiä kohtaan?" Minä tahdon tietää mitä sillä tarkoitat!
Ja sitte Sveru antoi kannolle niin kovan iskun kepillään, että kanto kaatui kumoon. Mitä sinä olet tehnyt? valitti Morsa. Nyt suuttuu hän meihin, eikä anna meille mitään lahjoja. Sitte nosti Morsa kannon seisomaan ja siveli voita hänen suullensa lepyttääkseen hänen vihaansa. No, kanto, sanoi Sveru uhaten, tahdotko nyt heti lähettää minulle pyssyn, tahi muutoin sytytän sinut tuleen.
Kovin kertoi renki hänen kiroilleen ja uhkailleen, kun näki veräjästä mennyn. Ensi kimmastuksessaan oli aikonut tulla vuorelle sieltä meitä pois ajamaan, mutta sitten oli kuitenkin kääntynyt pois ja mennyt hyvin tuohuksissaan kotiinsa, uhaten vallesmannilla. Ovat ne vainot vähemmistäkin nousseet.
Vasemmalla kädellään hän tuki Ionea, oikeataan hän piti uhaten koholla ja siinä välkkyi stilus, joka oli ollut hänen aseensa arenalla ja jonka onneksi oli ottanut mukaansa, hänen otsansa oli rypyssä, huulet yhdessä, hänen piirteistään kuvastui aivankuin taian kautta inhimillisten intohimojen synnyttämä viha ja uhka. Arbakes kääntyi vuorta katselemasta, ja hänen katseensa osui Glaukukseen!
»Enkä pelekee!» nousi jo silloin Manassen miehentunto. Hän vielä lisäsi uhaten: »Ja vaikka kennen akka tulisj niin en pelekee!» Niin jatkettiin. Taas koetti äiti näyttäytyä kirjantaitoiselta. Miten se nostikin häntä poikansa silmissä! kuten hänestä itsestänsä tuntui. Hän avasi erään paikan ja alkoi lukea ulkomuistista: »Isämeidän, joka olet taivaassa...»
Päivän Sana
Muut Etsivät