Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Jos pojat olisivat saaneet tavakseen kulkea tyttöjen kökissä, niin he olisivat joutuneet pois koti-ruhmon ja höyläpenkin äärestä ja niin vierauneet omasta työstään, ja tyttöjenkään käsitöiden teosta ei olisi tullut mitään. Eräänä iltana oli taas kylän tytöillä kökkä ja Elsakin oli siellä. Puheltiin ja rähistiin sitä ja tätä.
Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksinäisyyttä, vaan kanssakäymistä ja seuraisuutta, johon Suomen tytöillä ja pojilla, ynnä muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erillään asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin mielessään vetivät koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki aineille hengen ja elämän, mielen ja kielen kuvaellen.
Pekko pani pitkäkseen vuoteellensa ja tuumaili: »On se sentään hyvä ihminen se täti. Kun häntä oikein katselee, ei hän näytäkään niin kummalliselta. Sitä Iiriä, joka nuo sanani niin pahakseen pani, että itkemään rupesi! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut mutta noilla tytöillä on aina silmäkulmassa kyyneleet valmiina.
Mutta talvi meni ja sen tähdekkäät illat. Tuli kevät ja pyyhki lumen maalta. Pojat telmivät palloilla, ja pienemmillä tytöillä oli lukemattomia leikkejä. Niihin ei heidän sopinut ottaa osaa, he olivat siksi isoja, rippikouluun aikovia, eikä heitä haluttanutkaan. Suuret tytöt olivat illoin kävelemässä puhellen keskenään iloisasti.
Ja sitten kävi. Paha tyttö oli ennen vallan nuorena rakastanut leikkitoveriaan, joka meni merille. Mutta koska tytöllä ei ollut periaatteita, jotka olisivat estäneet häntä rakastumasta uudestaan, oli hän muutaman kuukauden kuluttua unohtanut merimiehensä ja rakastunut hyvään poikaan. Pahoilla tytöillä on usein semmoinen liian läikkyvä luonto. Nyt oli merimies taas palannut kotiin.
Muilla tytöillä on.» »En minä tiennyt...» »Tiesithän sinä, kun eilen illalla sanottiin, että lähdetään Karjansillan taakse hiekkatöyräälle hautajaisille ja jokaisen pitää ottaa sokeria.» »Ei sitä olisi tainnut äidillä ollakaan.» »No, se on eri asia. Saat minulta, pannaan tämä kahtia», ja Liisa puraisi sokerihitusesta puolet Elsalle. Elsa otti vastenmielisesti tarjotun annin.
Jätä radake, Natalia; Henrietta sä et saa!" Kun palasivat, olivat vaunut jo esillä. Nuorilla tytöillä oli kädet täynnä keltaisia suokukkia, radakkeita ja muistokukkia. "Varomattomat lapsukaiset", nuhteli äiti. "Maria ne meille toi", puolusteli Natalia. "Hän on niin kepeä", selitti neiti Schwalbe, mutta lisäsi osanottavaisesti: "Ethän vaan tullut kovin märjäksi, Maria?" "Hyvin vähän."
Mutta kun se kuitenkin oli sanottava eikä enää ollut kuin neljä päivää jouluun, niin hän aukaisi suunsa ja sanoi: »Minulla on tiedossa uutinen, joka vielä muun lisäksi vaikuttaa meidän tulevaan kohtaloomme. Eikä se ole sen vähempi, kuin että tytöillä on sulhaset, jotka joulunpyhinä tulevat kihlaamaan.» Sulhaset... Mistä? Ne insinöörit, joita toissa syksynä epäiltiin.
Konradin ja Martti mestarin riita. Nuorilla tytöillä on tapana oikein perin pohjin muistella ja mielessään kertoella kaikki juhlapäivän ilot vasta seuraavana aamuna ja se jälkijuhla on heistä miltei viehättävämpi kuin juhla itse. Niinpä istui Roosakin toisena aamuna yksinään huoneessansa, kädet ristissä sylissä, pää miettiväisesti kumartuneena ja neulomus unohduksissa.
Tytöillä oli tätä nykyä mielilauluna tämä: "Ei saa narrata köyhän lasta, sen on mieli paha. Parempi on köyhän kunnia kuin rikkaan miehen raha. Katsopa kultani taivahalle, kun taivas on monenlainen. Eroitetun kullan sydän se ompi samanlainen. Katsopa kultani taivahalle, kuin taivas on pilkoitettu. Siellä me saamme yhdessä olla, jos täällä on eroitettu."
Päivän Sana
Muut Etsivät