Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Onkaan noilla pienillä tytöillä isä kotona, onkaan se käynyt taivaassa ja tullut takaisin? Sinne jäivät talot ja ihmiset ja sinne taakse siirtyivät yhtä mittaa aina uudet talot, pellot, niityt ja metsät. Ja Laukki se vain hölkötteli ja kulkuset helisi ja setä hyräili. Alkoi hämärtää. Tähtiä ilmestyi taivaalle ja kuukin pian alkoi näkyä. Tähdet ja kuu ne kulkivat muassa.
Tytöillä oli harvinaisen lysti, he kertoivat toisilleen puolinaisia lauseita ja purskahtivat nauramaan, ja se mustanpullea osti kulkukauppiaalta kymmenellä pennillä vihkosen sinivuokkoja viedäkseen ihailijalleen. Minusta se jo silloin tuntui vaaralliselta pilalta, mutta tunnettuahan se on, että juuri tytöt, nuo tunteelliset ja hellät, ovat kaikkein julmimmat, kun tulee toisen tunteista puhe.
Se oli siisti ja muodinmukainen, uumenilla kiiltonahkainen vyö ja jaloissa sievät kautokengät. Toisilla tytöillä oli kureliivitkin. Sellaisia ei Jaana vielä ollut uskaltanut hankkia itselleen, yhtä vähän kuin hattua, hansikkaita ja päivänvarjostinta.
"Tohdin kyllä", vastasi Teresia. "Voi kun nyt olisi lasillinen hyvää maitoa!" Kun hän sen oli sanonut, tunsi hän, että suuri maitolasi oli hänen sormiensa välissä. Heti sen jälkeen huusi Aina: "Teresia! Teresia! Minulla on lasi maitoa kädessäni! Tämäpä on varsin kummallista." Mutta kun tytöillä oli nälkä, niin he söivät ja joivat erittäin halukkaasti.
Heillä oli oma autonsa, omat vaununsa ja parivaljakkonsa, oma teatteri-aitionsa, huvipurtensa ja höyrylaivansa. Tytöillä oli omat ratsuhevosensa. Missä ikinä isä, äiti tai joku lapsista liikkui, mainittiin heitä nimeltä ja käännyttiin heidän jälkeensä katsomaan. He olivat kuin korkeampia olentoja. Soisalo oli arvioinut sangen vaatimattomaksi heidän omaisuutensa.
"Lapsetko? no, ne edes ovat ihmisempiä ja puhuttelevat tätiään!" Molemmat katsoivat akkunasta ulos. Poika Antti, yhdeksän vuotinen ja tytöt, Klara ja Liisi, kahdeksan vuotiset kaksoiset, olivat käyneet metsässä. Poika oli tehnyt itselleen kirjokepin ja tytöillä oli metsäkukista laaditut kimput. Juuri kuin mamseli Elsan kanssa istahti mättäälle, tulivat lapsetkin ulos metsästä.
Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen. Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina. Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja. Oli niitä kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla tytöillä, mutta ei sen kummempia. Oliko sinullakin? Oli. Kuka se oli? Mikä milloinkin. Tiesivätkö ne?
Jälkeen puolisen juostiin hippasilla ja leikittiin »lainaa tulta». Sitten illempana, kun Anna Sohvi sulhasineen ja pikku Erkka tulivat mukaan, tanssittiin piirihyppyä ja sitä kesti myöhäiseen yöhön asti. Oli niin hauskaa, niin hauskaa, ettei ennen milloinkaan. Kuinka paljon tytöillä riitti puhumista, kun pääsivät kamariinsa!
Halvimmalla palvelijattarellani, niin, kreivikuntani köyhimmillä tytöillä on paremmat olot kuin minulla. He istuvat nyt lämpimässä tuvassa, kehräävät öljyliekkinsä ääressä, ja heidän aikansa kuluu rattoisasti jutellessa». Samassa hän kumminkin sydämestään jälleen kääntyi Jumalan puoleen ja sanoi: »Kuinka hyvä onkaan sentään tuntea Sinut, hyvä Jumala.
Muutamat sen hyväksyivät, vaan toiset taas tiesivät hauskempia teitä, ja vilkas keskustelu syntyi nyt sopivimmasta matkasuunnitelmasta. Ja sitte puvuista! Pojilla niistä ei ollut suuria huolia, vaan tytöillä sitä enemmän, jotta puvut saataisiin sekä sieviksi että mukaviksi. Ja sitä paitsi oli heillä vielä toinenkin huoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät