Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sali, joka on puupilaristolla reunustettu, sisältää suuren joukon puuteollisuuden alalle kuuluvia työkaluja ja teoksia. Ensimmäinen ja tärkein työkalu, saha, on asetettu keskelle lattiaa. Siinä on pienen höyrykoneen avulla käypä raami, joka puree hampaansa ahnaasti puun sisään ja raapii esiin tuon niin tutulta tuntuvan sahajauhon.
Ja kaikki mitä hän luki, näytti hänestä tutulta, näytti ikäänkuin vahvistavan, tajuntaan saattavan sitä mitä hän oli jo kauan sitten tietänyt ennenkin, vaikkei ollut täydellisesti tajunnut eikä uskonut. Mutta nyt hän tajusi ja uskoi.
Toinen oli vanha mies, toinen näytti minun ikäiseltäni. Vanhempi tuntui minusta tutulta jo ennen, kuin hän oli kärryistä astunut, mutta kun hän laskeusi maahan ja alkoi hevosen marhamintaa siloista päästellä, tunsin minä hänet siksi Kalajoen mieheksi, joka tuona pyhänä oli ollut täällä. Nuorempaa miestä en muistanut nähneeni milloinkaan ennen.
Ei tämä oli liian hassua! Täytyi lähteä tuota tutkimaan. Musti käveli verkalleen kohti tuota outoa, mutta kuitenkin omituisen tutulta vaikuttavaa kumppania, joka myöskin näkyi lähtevän häntä kohden kävelemään. Musti heilautti häntäänsä hyvän toveruuden merkiksi, tuo toinen teki samoin. Ei silläkään siis mitään pahaa mielessä ollut.
Nimeni on Stålsköld, olen kapteeni Hänen Majesteettinsa sinisessä rykmentissä." "Perhana! Oletteko kapteeni Stålsköld! Tämä hiton pimeä ja sade estävät tuntemasta vanhoja ystäviä ja tuttavia! Kuitenkin tuntui äänenne minusta tutulta." "Kiitän onneani, että tapasin teidät, luutnantti von D !" huudahti kapteeni Stålsköld.
Kuitenkaan hän ei voinut estää eräänlaista epävarmuuden tunnetta olentoonsa hiipimättä, kun automobili pysähtyi hänen oman hotellinsa ovelle ja hän kysyi sen tutulta ovenvartialta, oliko madame ehkä huoneessaan. Tuo oli se pieni hätäkeino, jonka hän oli matkalla keksinyt.
Hänen ulkonäkönsä voi viehättää haudankaivajaa, sillä hänestä se näyttää tutulta. Mutta kuitenkin ja siinä on luonnontieteellinen salaisuus olivat hänen luiset kätensä sitä laatua, että minun vasten tahtoanikin täytyy iloita siitä, että ne nyt ovat Sudanissa. Hänen äänestään ja puhelahjastaan on tarpeeton mitään virkkaa, sillä ne tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan.
Ja täällä meidät tuntee joka pensas, jok'ainoa puu näyttää niin tutulta. Etkös tunne minua?" virkkoi hän jälleen, katsoen ylös puuhun. "Voi, jospa voisit puhua! Jumalahan sinutkin on luonut, niin miks'et sitten osaa puhua? olethan hyvästi tuntenut isäni ja äitini, miks'et voi sanoa, minkä neuvon he mulle antaisivat? Voi armas isä, voi armas äiti, minun on niin haikeata lähteä pois.
Esa seisahtui ja kuunteli henkeä pidätellen. Kenen ääni? Tutulta se tuntui, mutta ei sittenkään... »Se on körttiläinen...! hänet tapan!» hän hiljaa äännähti, tempaisi puukon käteensä ja alkoi kuin lintua väijyvä kissa hiipiä ääntä kohti. Hän koetti jokaisesta puunraosta väijyä ja tirkistellä nähdäkseen kulkijaa.
Vähään aikaan ei kukaan vastannut, mutta sitten ääni, joka tuntui Vinitiuksesta tutulta, äkkiä virkkoi: "Ulkopuolella kaupunkia, Nomentanan portin takana. Hän läksi Ostrianumiin ... kaksi päivää sitten... Rauha olkoon sinulle, oi Persian kuningas!" Vinitius kohosi istualleen ja näki suureksi hämmästyksekseen edessään Chilonin.
Päivän Sana
Muut Etsivät