Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Otettiin vastaan kuin vanhaa tuttua, eikä Signe näyttänyt ollenkaan vihaiselta, vaan kohteli häntä ystävyydellä ja lempeällä herttaisuudella; sitä paitse hän oli niin suloinen ja kaunis ja käytöksessään niin sävyinen, ett'ei Bård voinut ymmärtää kuinka hän oli voinut pitää Gunhildia häntä parempana.
Se on tuttua ja koettua, mutta aina uutta. Se on humalaa, sensatiota, olkoon, mutta ihanaa se on, ja joka on päässyt sen makuun, sen intohimon valtaan, hän ei siitä koskaan parane, hänestä ei tule raittiusmiestä, hän on ja pysyy parantumatonna alkoholistina kuolemaansa asti.
Ja Elli huomasi, että hän melkein vältteli tulla siihen huoneeseen, missä Elli sattui olemaan, silloin kun ruustinna oli läsnä. Siitä se sitten väli kylmeni ja ystävyys jäähtyi. Vähän aikaa koetti hän nyt kyllä taas kuunnella rovastin saarnaa, mutta sen sisältökin oli jo vanhaa tuttua ja hiukan heikkoa. Mielikuvitus pääsi sen sijaan kulkemaan ja lähti kulkemaan omia teitään.
"Tää päivä te luonani viipykää, sitä pyydän ja vaadinkin; On teille tuttua seutu tää, Ja sen tietoja kaipaisin. Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan. Madeerata maistellaan." "Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa välirauhan jo päättynehen. No, mut syökää! Kastint', ah, suvatkaa Kun syöty on, ratsaillen! Täss' ottaa täytyvi minkä sai, margootahan juotte kai?"
Kun ensimmäiseen valssiin soitettiin, pelkäsi Hanna, ettei hän saisi ollenkaan tanssia, sillä kavaljeerien joukossa ei näkynyt ainoatakaan tuttua. Mutta Olga, joka juuri oli kiertänyt salin pariin kertaan erään pitkän ja hoikkavartaloisen herran kanssa, toi tätä hänen luokseen.
Adelsvärd oli niitä taiteilijoita, joissa naisruumiin muoto, piirteet ja väri herättävät omistamisen pakottavaa tarvetta, juurtunutta kunnioittavaa uteliaisuutta ja ihailun riemua keksiessään uutta siinä, missä luulisi kaiken jo olevan tuttua. Hänessä oli se tajunta, että juuri tällä tapaa hän oli tahtonut omakseen jokaista uutta mallia.
Tie oli hänelle tuttua; kesällä hän pitkillä matkustuksillaan kulki suoraan tunturien yli, mutta nyt lyhyenä, pimeänä talvipäivänä oli parempi pysyä maantiellä. Tällä seudulla oli ikäänkuin jokin vetovoima; hän kuunteli ja vakoili kaikkialla, saisiko jotain tietää Inger-Johannasta, mutta hänen läheisyytänsä hän huolellisesti karttoi.
Ei leiju kukka lemmen Nyt järven lahdella, Ei vuokko, niinkuin ennen, Kukoista rannalla, Ne loistosat kukkaset poisti Hyy talvinen, hanki ja jää, Mi ennen niin sievästi loisti, Sen surmasi hyyteinen sää. Ei pohjan satakielen Nyt ääni helkykään, Ei helky, munkin mielein Niin alavaksi jää. Vaan katselen pohjolan tulta, Tuota roihua riemuisaa Oi lempeni! säihkyvä kulta! Oi tuttua leimuavaa!
»Mitä sorttia siellä on?» »Vanhaa tuttua.» »Voi pannut ja kattilat! Taas sitä huttua? Ei särvintä muuta. Ei leivästä tietoa. Tämä muona on vatsalle helkkarin mietoa.» »Pojat, kokkimme on ihan ilmiö alallaan.» »Totisesti. Sen vannoisi vaikkapa valallaan.
Sydän tykytti aina kovemmin, kun hän ajoi tuota tuttua tietä vanhojen jalavien alla, jotka seisoivat molemmin puolin tietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät