Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kotiin mennessä poikkesi Aune tervehtimään erästä tuttua sairasta, mutta lieneekö matka väsyttänyt tai sairaan luona käynti, illalla oli hän alakuloinen ja uupunut. Raskaasti nojasi hän Erkin käsivarteen heidän yhdessä istuessaan hänen huoneessaan. »Kuules», sanoi hän äkkiä, »olen tänään niin paljon muistellut äitiäni. Muutamat hänen antamistaan muistoista ovat rakkainta, mitä minulla on.
Mitä sinä minusta seurailet? suhahti Matti syrjäsuulla äkäisesti Liisan korvaan. Ei olisi näet suvainnut Matti Liisan häntä seurailevan, kun hän itse miesten mukana kulki... Mutta minnekkäs olisi Liisa mennyt, kun ei ollut tuttua yhtään ja joka paikassa oltiin äkäisiä.
Niin, myönteli jo Mattikin taas niinkuin vanhaa tuttua asiaa, josta ennen jo on ollut puhe.
Vanhat valtasivat tämän tanssin aivan kuin olisivat halunneet siten temmata nuoruuden haltuunsa vielä hetkeksi. Nuortunein mielin istui Viion leskikin katselemaan tanssin monimutkaista kulkua, joka oli niin tuttua hänelle. Mutta hänen silmänsä pyrkivät seuraamaan yhden parin kulkua. Hän huomasi sen itsekin ja koetti sitä varoa.
Sen keskelle ehdittyään ja ojan yli hypätessään tunsi hän yht'äkkiä jotakin tuttua sieraimissaan, pysähtyi, pyörähti ympäri ja vainusi, häntä komeana kaarena ilmassa, ottaakseen selkoa siitä, mistä tuli tuo suloinen tuoksu, ja loikkasi sitten pitkin askelin, niinkuin ei olisi jaloissa ikinä leiniä ollut, pellon yli sen perimmäiseen nurkkaan.
Sokossa kulkien oli aivan kuin olisi retkeillyt oudoille maille ja kun pysähdyttiin vihdoin, niin ei ollut tuttua muuta kuin taivaan tähdet. Eräänä sunnuntaina kulkeusivat he kelkkaretkillään keskikaupungille asti. Ja sielläkös oli hauska, kun ei koskaan tiennyt sokko missä oli. »Emme viitsi lähteäkään seuroihin», sanoi toinen, ja se oli toisenkin ajatus ollut.
Nyt ei Helenalla ollut jäljellä muuta kuin sanoa hyvästi ja jättää ikipäiviksi tämä vankila. Harvoin hän eläessään oli niin pahoilla mielin ollut kuin nyt, kulkiessaan tuttua tietä vankilasta kaupunkiin. Eikä se ollut yksistään Souvari-Heikin tähden, vaan yhtä paljon ja ehkä enemmänkin vielä tirehtörin tähden.
Se, mitä hän heille kirjoitti, oli heille tuttua, kallista hänelle se oli vierasta ja outoa eikä synnyttänyt mitään vastakaikua hänessä, kuinka hän koettikin sitä ymmärtää. Sanat hän käsitti, mutta ei sisältöä. Olisivatko he koskaan soveltuneet yhteen, jos isä olisi saanut elää? Kuinka olisi hänen käynyt, mikä hän nyt olisi, millaiseksi olisi hänen elämänsä ja kehityksensä muodostunut?
Jyrkän Kyllenen alirinteilt', Arkadiasta, Aipytos-sankarin haudan luot', esitaistelijoita, joill' oli hallussaan Feneos, Stratie sekä Ripe laumakas Orkhomenos, avotuulinen, ylhä Enispe, tienoot myös Tegean, maat Mantinean ani-armaat, Parrhasie sekä Stymfelos, toi heit' Agapenor, aaluva Ankaion; hän kuusinkymmenin keuloin suoriutui sotatielle, ja hankkiunut joka haahteen miest' oli Arkadian, sotatointen tuttua, monta.
Se on minulle tuttua, hyvin tuttua, lisäsi herastuomari. Kerrassaan tukkeutuivat nyt tyttöjen suut. He ottivat vähän itseensä. Enhän minä yleensä naisista puhunut enkä mitään pahaa tarkoittanut. Miehetkin välistä kunnan- ja kirkonkokouksissa yht'aikaa pulpattavat. Minä tahdoin vain huomauttaa, että asia tulee selvemmäksi, jos yksi kertoo, toiset kuuntelevat, virkkoi isäntä. Kerro sinä, Suso!
Päivän Sana
Muut Etsivät