United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illan suussa Henrik meni konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Hän oli päättänyt puhua viimeisen kerran suoraan tämän kanssa hänen asioistaan. Ja nyt sen viimeistään pitikin tapahtua, sillä huomis-aamuna oli Henrikin määrä lähteä Turusta. Hän tapasi Gabrielin tulemasta jo hyvän matkaa tehtaalta poispäin.
Kirja pantiin kokoon ja annettiin takaisin Poutulle, joka virkkoi: "Muutoin en tiedä, mitä näillä miehillä on riitana, eikä tuo asia minuun koskekkaan. Poikkesin vain Turusta tullessani tänne rukousta pitämään ja satuin kuulemaan Matti Kurjen hourailevan. Toivon nyt hänen päänsä selvenneen ja kiirehdin taas eteenpäin matkalleni.
Suurin osa oppilaista oli täyshoitolaisia ja ainoastaan muutamia oli Turusta ja he asuivat kotonaan. Olikohan ajateltua vaiko vain sattuma se seikka, että useimmat meistä olivat aatelissukua ja aatelittomat taas ainakin kenraalien, maan korkeimpien virkamiesten tahi rikkaimpien porvarisperheiden poikia?
Yhä raskaammalta tuntui Henrikistä muistaa sitä neuvoa, jonka hän oli Gabrielille Turusta lähtiessään antanut: että Gabriel luopuisi Ingridistä. Kuinka hän oli voinut semmoista neuvoa! Jos Gabriel rakasti Ingridiä, niin tottapa Ingridissä oli rakastettavia ominaisuuksia.
Oli kuin olisi siinä ollut Endorin noita, joka oli manannut Samuelin hengen hänen haudastaan. Katse, jonka edessä papit ja maallikot aina Turusta Tornioon vapisivat, pani Jaanankin vapisemaan.
Sais tuo saappahat itseki, Lakin päähänsä lavian; Laittaisi lakin Turusta, Toisi turkin Torniosta, Verat saisi Viipurista: Kamplotit kahennäköiset. Voi kun mie mokoman saisin. Onpa tietty tietyssäni, Materikko mielessäni, Mies pieni, punainen poski, Valkia, kiherätukka, Puolahattu, saapasjalka, Verkavästi, silkkihuivi.
Mun mielein tenhos tarun taika kuuma, ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain, jonk' oli oksapuilla moinen huuma, ahoilla leikki lemmen haltiain; siit' asti ollut mun on mielituuma Turusta tehdä linna valtiain, min hovikiel' ois Lemminkäisen kieli ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.
Luvatut kullatut pallot saapuivat Turusta, mutta pormestari näki hyväksi olla asettamatta niitä kuorioven pylväisiin.
Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Luokki tuominen tulevi, Aisa koivuinen ajavi. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Rahat raskuen tulevat, Tengat pienet piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajellen. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat toiset Torniosta, Riiasta hopiariksit, Sormus Suomessa valettu.
Kolmannen päivän illalla oli kaikki väki juhlavaatteihin puettuna, ja koko pihamaa ja melkoinen kappale tietä ripoteltu lehtiä ja kukkasia täyteen. Näin odotettiin ja odotettiin. Mutta Turusta tulevaa sanantuojaa, jonka puolta tuntia ennen piti julistaa kreivittären tulo, ei kuulunutkaan.