United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luutnantti Leist katsahti kelloaan. «Nyt on aika«, jupisi hän itsekseen, nosti maljansa ja puhui: «Suokaa myös onnea minulle älkääkä antako minun poismenoni estää teidän iloanne! Ehkä vielä tulen aamupuoleen katsomaan teitä«. Turha oli yritys estää Leistiä. Hän otti lakkinsa, tyhjensi vielä muutamia viinilasia ja jätti seuran. Leistin mentyä nousi ilo yhä suuremmaksi.
Uutta paikkaa oli turha hakea, kun jo kuitenkin lähestyi synnyttämisen aika, ja hän asettui asumaan maalaisen kätilöämmän luo, joka myyskenteli viinaa. Synnytys oli helppo.
Mutta pyhän neitsyeen kautta, minä tunnen hiukka tuonlaiset rakkaudenseikat ne alkaa äänettömällä kunnioittamisella ja kaukaisella ihailemisella, mutta kun tilaisuus eteen sattuu, enenee tuttavuus, ja niin mutta turha vaiva on puhua sille, joka pitää itseänsä koko mailmaa viisaampana".
Siks heimo toinen nousee, toinen vaipuu, ja kaikki käy tuon tuomar-vallan mukaan, niin salaisen kuin käärme ruohikossa. On viisautenne häntä vastaan turha, hän huolestaa, hän tuomitsee, hän hoitaa kuin muutkin jumalat näin hallitustaan. Ei lykkäystä siedä muutoksensa, hän välttämättömyyden vuoks on nopsa, siks sukkelaan niin vaihtuu onnen-osat.
BARTHOLO. Minä vakuutan sinulle, että se tänä iltana viehättää minua. Minä olen hirveässä tuskassa. Tätäkö aiotte laulaa, rouvaseni? ROSINA. Niin, se on hyvin herttainen kappale Turhasta varovaisuudesta. BARTHOLO. Yhä tuo turha varovaisuus! KREIVI. Se on uusinta, mitä tätä nykyä löytyy. Se on kevään kuvaus jotenkin vilkkaassa muodossa. Jos, rouva, tahdotte koettaa...
Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht'aikaa kaikkien huulilta ja rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, että tämä varovaisuus oli aivan turha. "Rouvaseni", sanoi Haley ivallisesti, "olen jo saanut 500 dollarin tappion täällä ollessani, enkä totta puhuen enää välitä toisesta." Sitten hän sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vierivät pois.
Silloin oli esim. kirjallisuuden levittäminen ollut jotenkin turha, kun ei kuitenkaan kukaan osannut sitä lukea, nyttemmin oli jo lukijoita joka kylässä. Catherine Breschkovskin toimeliaisuus vuodesta 1897 vuoteen 1907, jolloin hänet taaskin vangittiin, on mitä monipuolisin ja laajin.
Olipa kuitenkin tuo hätäileminen turha, sillä postihuoneen asukkaat nukkuivat vielä sikeätä unta, ovet ja akkunat olivat lukossa. Pekka ei ollut kauvan istunut pienellä penkillä huoneuksen ulkopuolella, ennenkuin hän siihen nukkui ja näki unta kirkkomaasta tuolla kotona ja äitinsä haudasta, joka oli aidalla ja kultakirjaimisella kivellä varustettu.
Elon riemu on ensimmäinen, toinen kuoleman pelko, turha muuta on tutkistella, sulla jos niist' ei selko. Katso, maailma kaikki nukkuu, paina itse pääsi, herää huomenna, nauti, naura, tartu elämääsi!
"Turha vaiva, hyvä isäntä, turha vaiva! Se on sanottu, mikä sanottu." "Olkoon menneeksi!" Isäntä otti Taavettia kädestä ja talutti kamariin. "Viisituhatta kaksi sataa", huusi isäntä. "Erota poika!" "Eipä kuin neljä tuhatta yhdeksänsataa!" sanoi Taavetti." "Mitä?" sanoi isäntä. "Tottahan nyt viisituhatta kumminkin pysynee." "Olkoon sitten." Maisteri löi kädet irti.