Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Vendale makasi sohvalla ja Obenreizer käveli edes takaisin laattialla, välistä seisahtaen akkunan eteen katsellakseen kuinka kynttiläin valo kaupungista kuvastui pimeään veteen ja ehkä ajatellen mielessään: "Ah! jos voisin syöstä hänen tuonne alas!" välistä pitkittäen käyntiänsä silmät kiinteästi tuijottaen laattiaan. "Missä häntä ryöstän, jos voin? Missä hänen murhaan, jos täytyy?"
Näytti niinkuin itse Snellman olisi viitannut puhujaa luokseen ja sanonut ympärillä seisoville: katsokaa tuonne, tuolla seisoo nuori ylioppilas puhujalavalla, ottakaa vaari hänestä, hän on niitä valituita, kuulkaa mitä hän sanoo!
Joukosta kuului muutamia onnitteluja. Minulla on sinulle, Liena, vähän sanomista, tulehan tuonne välikammariin! pyysin minä värähtelevällä äänellä. Sinne menimme kahden ja istuimme vierekkäin sängyn laidalle. Sinä näytät niin sairaalta? sanoi Liena. Niin, minä sairastankin vilutautia ja se on paleltanut sydämmeni, lausuin katkerasti.
MARKUS. Ei nälkäinen jalopeura niin kiivaasti himoo päästä antilopen niskaan kuin minä tappelemaan kanssas. Mutta ehkä muutamme paikkaa? MAUNO. Miksi? Katso tuonne. MAUNO. Voi Luoja, mikä näky! Elmaniko Tuoss' sammaleista rauniota vasten Mä näen makaavan? Nyt katkee, sydän, Ja, silmäin, pimene!
Paras on, että vaan pistäyn tuonne Klaus Parran-ajajan luo ja kerron hänelle tämän kaiken". Sillä aikaa kuin uskollinen Dorothea teki, niinkuin oli päättänyt, juoksi Katri Perth'in katuja pitkin.
Hänellä näytti olevan sivuajaville jotain sanomista liinansiivontaan tulostaan, mutta nämä eivät joutaneet sitä kuuntelemaan, vaikka olisi se ollut Tiinan mielestä tärkeätä asiaa. Raskaasti hengittäen tuli Tiina tupaan. Hyvää päivää taloon, lausui hän ja tarttui molemmin käsin hameensa helmoista lunta kopistelemaan. Aivan olin uhkiutua tuonne pellolle noita hevosmiehiä sivuuttaessani.
Minä olen vakuutettu, että jo puolipäiväiseksi saisimme sen kotiin, jos vaan lähettäisimme sanan tuonne myllyn taakse Jussi alamittaiselle". Yrjö tuli tummanpunaiseksi, kuullessaan tuon muistutuksen, joka tuntui varsin loukkaavalta. "Pikku Jussi alamittainen?" kertoi hän äänellä, joka vävähti vihasta. "Juuri hän!" vastasi rouva.
"No oh! eihän tuonne mitään erinomaisia kuulunut", sanoi tämä ja loi samassa peittäwän, epäilewäisen, pikaisen silmäyksen Juhoon, jonka kanssa he oliwat kahdenkesken. Juho nousi ylös. Hän läheni ystäwäänsä, laski kätensä hiljaa hänen olkapäällensä ja sanoi: "Minä olen kauwan sydämessäni tietänyt, että ihmiset salaawat minulta jotain pahaa; se ei ole oikein, sillä pahaa ei woida silloin poistaa.
Varo sinä, Pekka, siellä perässä, ett'ei kipinät polta vehnäjauhosäkkiä! Pitäisi olla vielä yksi mies lisää tuonne venheeseen... Ja sitten oli asiaa joka toiselle miehelle tien varrella. Ei sitä pysäyspaikka, jossa ei hän lähtenyt salongista ja huutanut nimeltään milloin mitäkin rannalla olijaa.
Poikani, sukuni seppo! Huuhdo virroista elämän Ainakelpoista, ikuista! Sitä tunnolla takele Suomen suurtalon tueksi, Vastapolvien varaksi. Sitä ei katehet kaada. Kohottaen kätensä. Kansa, suureksi sukeite! Sinä pilviä pitelet. Meidän juuret viel' on maassa. Maahan taivahan makua Etsivät elämän työmme. Ei kätemme ylty tuonne. Kaipaus, kaipaus, kaipaus!
Päivän Sana
Muut Etsivät