Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
"Hyvin sujuu, pojat", virkkoi Pekka, "katsokaa, kuinka hanki kannattaa Rakin juosta; se pääsee nyt helposti metsässä eteenpäin. Mainio juttu, että tulimme kovalle hangelle! Kas niin, Rakkiseni, vainua nyt meille karhu! Nyt ei sinun tarvitse enää lumessa rämpiä. Hei, pojat, eteenpäin. Mieleni tekee päästä tuonne tunturille katselemaan ympärilleni.
Tarvitseehan sitä ihminen välistä levätäkin, ja mikäpäs pakko sinun olisikaan itseäsi työllä tappaa." Reeta tuli lähemmäksi Kallea ja myhäillen selitti: "tuonne oven päälle pantaisiin merkiksi sakset, niinkuin kaupungissakin räätäleillä kuuluu olevan, tahi jos ei saksia raskittaisi panna ruostumaan, niin vaikkapa pantaisiin minun keritsimeni.
Ollet se mies, mikä olevasi sanot, niin näytä, sanoi Ryssän pappi. Mutta jos pelästyt ja alat huutaa? En omaa väkeäni pelkää. Kättään tietäjä käännähytti ja sanoi: Katasta tuonne! Katsoi pappi, ja alkoi kirkkomaalta purkaa tien täydeltä pientä ja suurta, elävää ja kuollutta. Jo luulee pappi tuomion tulevan ja alkaa rukoilla: Aseta väkesi, aseta väkesi!
Hän veti loukkaantuneena kätensä Sannin kaulasta pois ja aikoi lähteä. Mutta Sanni tarttui häneen kiinni. Siiri, rakas Siiri, oletko minulle vihainen? En; kuinka niin? Oletpa. Ihan varmaan olet. Vaiti nyt, ja päästä minut. Mihinkä menet? Omalle paikalleni, tuonne. Kaukaisimmassa sopessa, kahden vanhemman naisen välissä hän istui.
Kuulkaapa nyt, pojat: minä annan teille kuusi penceä sadalta paljaista päistä; viekää ne joutuin tuonne kylään, niin maksan heti kohta." Tällä lupauksella oli se seuraus, jota sillä oli tarkoitettukin; sillä kaikki poikaset kiiruhtivat vääntämään haavoitettuin lintujen niskoja nurin.
Hereä kohti hän riensi ja näin sanan laati ja lausui: "Here, kunne sa noin nyt, Olympost' astuen, aiot? Ei ole varsasi tääll', ei vaunusi vartoamassa." Here valtiatar heti virkkoi viekkahin aikein: "Tuonne ma lähden maan ikiruokkivan äärihin, kuss' on Okeanos, jumalain perijuuri, ja myös emo Tethys, joitten luona ma hoivaa sain sekä hoitoa kerran.
Täällä ei enkeleitä näkynyt, vaan varmaankin lentelivät ne keskikaupungilla... Miksikähän eivät täällä?... Jos lentäisi tuohon kadulle joku, tai tuonne katolle... Miksikähän ei tullut?... Kyllä niitä oli siellä keskikaupungilla... Minkähänlaista siellä oli? Sitäpä hän sitten koko illan muisteli palattuaan keskikaupungilta, ajatteli ja uudelleen ja uudelleen muisteli ja kuvaili kuin kaunista unta.
Hän ei enää rukoillut, huulet olivat lakanneet liikkumasta. Ristitetyt kädet helmassa istui hän vaatekasassa, ajatukset nähtävästi pysähtyneinä tuijotellen yhä tuonne pimeään nurkkaan. Miten syvillä kuopilla posket olivat ja miten keltainen niiden väri! Joku kuului tulevan rappusissa. Kuulihan emäntä sen, mutta tajuntaan ei se pystynyt.
Tuohon paikkaan", jatkoi hän puhettaan, muitten vieraittensa puoleen kääntyessään, odottamatta minulta vastausta, ja osotti sillä kädellään, jossa oli kirje, muuatta mäen kukkulaa, "tuonne aijon rakennuttaa sitä uutta taloa." Ei hän kirjettä avannut eikä keskustelua lopettanut, rikkaudesta kun ruvettiin puhumaan.
TYYNE. Eikä täällä ole kuin yksi ovi! Minä hyppään ulos ikkunasta. KALLE. Se on liian korkealla. Sinun täytyy piiloutua johonkin. Tuonne pöydän alle Ei, tänne sohvan taa . Ei, nyt minä tiedän! Tule tänne, pistän sinut tuohon kaappiin. Pian pian! TYYNE. Mutta jos minä siellä tukehdun? KALLE. Joutavata, eihän se kestä kuin muutamia minutteja eihän hän kauan viivy .
Päivän Sana
Muut Etsivät