Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Sanan valta voitti raudan vallan. Voimatonna hervahti Tuonen saalista kohden ojennettu käsi. Nuorukainen aukaisi silmänsä. Uhkaavana kajahti hämärässä Kalman ääni: "Haa, vanhus siellä ylhäällä, vieläkö loitsujasi luet? Kohta on kuitenkin valtasi lopussa." Mutta venhossa istui Kalmatar. Hän katseli värähtämättä nuorukaista.
Käy mietteissään eteenpäin: Jos ne, jotka tämän meille tuottivat, omin silmin näkisivät mihinkä kärsimysten kuiluun he kokonaisen kansan syöksivät, totisesti: he kauhistuisivat astua Tuonen maille! Muistaa jotain, käy Heljän ovelle ja huutaa häntä. HELJ
Siksi hän odotti eräänlaisella kärsimättömyydellä tuonen iltaa ja ylösnousemuksen aamu-aurinkoa, jolloin hänet lopullisesti vuohipukeista erotettaisiin. Hän ikäänkuin häpesi käydä enää täällä alhaalla suruttomien ihmislasten keskellä niinkuin hän olisi yhä ollut yksi heistä.
Aina yhtäläinen aika, Oleskelu Tuonen mailla Ilman valoa ja taikaa! Epäilijä. Jos silmä mulla tarkemp' ois Kuin haukan, millä nähdä vois Avarat, korkeet, syvyydet, Eik' estäis mitkään estehet; Ei helmiaarre Vellamon, Ei kultasuonet vuoriston, Ei kalliit talletelmat maan Lumoisi minun katsettan';
Ja Lyylikin, Pohjan neiti, on kohta täällä; hän ainoastaan poikkesi Lauhan kukkulalle, katsomaan hää-valkeitansa". "Sen hää-valkeat viritetään toisella puolen Tuonen jokea", ärjähti Matti Kurki vastaan. "Sinne tekin kurjat, pääsette häitä juomaan.
Harvoin yksin nähdään sua, ja jos se Joskus sattuukin, et Vapahtajaa, Maan ja taivaan herraa, avuks' huuda; Vaan, ihastuneena myrkylliseen Tenholauluun, kuiskaat huulin, joita Valkaisee jo tuonen tulomuisku, Afroditeen nimee ja Dionyson.
Ihaellako hän mahtoi tuonen työtä kauheaa? Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, lähimmäistä pelastaa. Missä suoni sykki vielä, hengen rahtu havaittiin, siellä viivyttihin, siellä apu, hoito annettiin. Kaikki saivat huojennusta vihamies kuin omainen, siin' ei tehty eroitusta, veli oli jokainen.
Mutta ikävää kyllä ei tätä onnellista elämää kestänyt kauan. Nuori aviovaimo sattui sairastumaan ja tauti tempasi hänet vuonna 1855 tuonen tuville rakkaan ja kaipaamaan jäävän seurapiirin keskuudesta.
Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan. TUONEN TYTT
Lävistä niinkuin hauki ahraimella Se totuuden ja meidän vihollinen, Käy kynsin, hampain häijyn höyheniin Kuin tarhapöllön niskaan tarttuu kotka, Se villihengen käskyläinen syökse Alimpaan Tuonen tulikirnuhun. Sen vannon. Tarkoin korvin kuunnelkaa! Nostaa oikean kätensä ylös. Petänkö maani, hyljätköön mun taivas Ja koston miekat nouskoon helvetistä!
Päivän Sana
Muut Etsivät