Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Oletko tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, vain olet teko tekemä, toisen tuoma, toisen luoma, pantu tänne palkan eestä, rakettu rahan nenästä? "Ollet tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, niinp' on luome Luojahani, heitäime Jumalahani: ei Herra hyveä heitä, Luoja ei kaunista kaota. "Kun lienet teko tekemä, pulma toisen pungastama, kyllä saan sukusi tietä, löyän synnyntäsijasi!
Katsohan, sen on oltava suurta sukua, joka Shemeikkaan emännäksi tuodaan. Se on talosta tyttönä otettava tai isältään isoilla rahoilla ostettava. Tiettyä sukua sen olla pitää, ei saa olla veden tuoma, kosken kantama, rannalta riistetty. Ai, rakkaani, ylen äveriäs sen olla pitää. On itsekin suurta sukua, on taaton puolelta, on maammon.
"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!
Mutta sitten virkat, milloin levon löytää matkamiesi, pimentynyt synkin pilloin, miss' on koidon kotiliesi.» Tempaa pullon ahnahasti velho suuhun hampaattomaan, tyhjentää sen pohjaan asti, irvistäen lausuu lomaan: »Hyvä juoma Hurtan juoma, käheä kuin käärmeen viha, heleä kuin Herran tuoma, syntinen kuin nuori liha!»
tein käsistäin, kun tuska voitti minut; näin pitkin rantoja ja pohjaa vierin, mun kunnes peitti muta virran tuoma.» »Palannut päälle maan kun olet jälleen ja tiestäs pitkästä taas levähtänyt», näin kolmas alkoi heti toisen jälkeen, »mua silloin muistele, ma Pia olen, Siena siitti, murhas mun Maremma; sen tietää hän, mi hohtokivellänsä mun, kerran ennen kihlatun jo, kihlas.» Kuudes laulu
Silloin Väinämöinen pitää kohtausta kohtalon viittauksena ja virkkaa lohdutellen: »Elä itke, puinen pursi, Vene hankava havise, Kohta saat sotia käyä, Tappeloita tallustella! Lienet pursi luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma...» Ja, kuulustelun jälkeen, josta käy selville, ettei tämä vene ole toisia ihmeellisempi, Väinämöinen
tein käsistäin, kun tuska voitti minut; näin pitkin rantoja ja pohjaa vierin, mun kunnes peitti muta virran tuoma.» »Palannut päälle maan kun olet jälleen ja tiestäs pitkästä taas levähtänyt», näin kolmas alkoi heti toisen jälkeen, »mua silloin muistele, ma Pia olen, Siena siitti, murhas mun Maremma; sen tietää hän, mi hohtokivellänsä mun, kerran ennen kihlatun jo, kihlas.» Kuudes laulu
Ja se ukkokato kuuluu kuollessaan sanoneen, että niin kauvan pysyy talo kohallaan kuin härän pää pidetään tallessa. Siitä syystä sanotaan pidettävän sitä siellä aitan laessa, ja jos minä olisin niin joutilas kuin joutamaton, niin kävisin katsomassa, onko siinä puheessa hihaa tai helmaa, vai onko aivan tuulen tuoma, veen viemä. On sitä uskoa tässä maailmassa.
Mistä lahkot, eriseuraisuudet, Vainon valta, surman hirmuisuudet? Kaikk' on koston, turmeluksen tuoma Maailmassa karvas myrkkyjuoma. Sydämeni täynn' on tuhansia Maailmaisen elon tuntehia, Ihmekö jos telmäilee, jos riehuu, Toisinaan niin polttavaisna kiehuu, Voimia kun voimat vastustellen Polkevi ja raataa raivoellen. Miksi sydämeni töitä moitin? Maailmallakaan ei toimet toisin.
Jaakko muisti nyt, mitä hän oli Viulu-Mikolle puhunut, ja vaikka tuo tuuma oli ollut luulevaisen sydämmen pimeän hetken synnyttämä ja siis tuulen tuoma, tuulen viemä punastui hän varsin, mutta vastasi toki vakavasti: "Minä en yhtäkään tyttöä rakasta paitsi sinua. En koskaan! Ole vakuutettu siitä".
Päivän Sana
Muut Etsivät