Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Rouva kantoi heti saliin teetä ja muutamia pulloja, joissa sanoi olevan oikeaa Ruotsin punssia. Itse hän joi sitä ahnaasti. Pikku poika ronkki leivoksia ja Mimmi hemmotteli häntä. Herra myöskin kulautteli, Mimmin vieressä sohvalla. Nelma istui hiljaa tuolilla.
Natalja Feodorovna vei Hanneksen pimeästä eteisestä pieneen kyökkiin, joka samalla oli hänen oma olinpaikkansa. Täällä he, istuen toinen pienen kirstun päällä ja toinen selättömällä tuolilla keskustelivat ensin kauan aikaa ylioppilaiden ja kurssilaisnaisten elämästä.
»Miten on teidän miehenne laita nyt, matami Tvet?» hän kysyi, ikäänkuin se olisi ollut viattomin kysymys maailmassa. Matami Tvet ehdottomasti hypähti tuolilla. Matami Tvetin miehen laita oli nimittäin vähän omituinen. Hän vietti kurjaa elämää syrjäisessä vinnikamarissa, jossa hän teki vähän kirjansitojan työtä.
Hän oli minun kokoiseni mies, ja hänen vaatteensa olivat tuolilla, mutta minun olivat alakerrassa kirstussani; ne ynnä muut tavarani olivat kyllä monin kerroin suuremmasta arvosta kuin nämä puoleksi repaleiset runnarin vaatteet. Mutta ei ollut aikaa arvelemisiin. "Tehdään vaihtokauppa", arvelin itsekseni.
Enkähän minä mikään ikäloppu ole, siitä ei vielä tarvitse huolehtia, alkoi Anna taas hetken kuluttua ja viskautui hermostuneesti tuolilla. Ethän suinkaan, päinvastoin... Ja vaikka olisinkin, niin mikä sitten. Eihän naiminen ole mikään ainoa korkein onnen määrä. Ei olekaan. No, mitä siitä sitten myötään jankuttaa...
Norine ja Cécile istuivat pöytänsä ääressä työtä tekemässä; pienokainen, joka oli tullut kotiin koulusta, istui korkealla tuolilla heidän keskessänsä ja työskenteli vakavan näköisenä saksilla siinä luulossa, että hän oli avuksi. "Ah, oletteko se te! Miten hauskaa oli, että tulitte meitä tervehtimään! Täällä ei viiteen päivään ole käynyt ainoatakaan ihmistä.
Hän istui tuolilla kuin salaman lyömänä. Hän tuijotti Liviin, mutta tämä istui niin tyynenä ja totisena ja valo kynttilästä loisti hänen puhtaille, kirkkaille kasvoillensa, vaikka hän se oli lausunut nämät leikkaavat sanat. Vaan Aslak itse istui pimeässä. Hän tarttui rintaansa ikäänkuin repiäksensä siitä pois jotakin, mikä pisti.
Likinnä pöytää, nojaten siihen kyynärpäätään, istui suuressa susiturkissaan nimismies Grönberg ja kappaleen matkaa hänestä toisella tuolilla kapteeni Stolt, pienen talon omistaja pitäjässä, hänkin susiturkissa. Nurkassa hämärän puolella, ikäänkuin itseänsä piilotellen kyyhötti »Kaleniuksen herra», huononlaisissa pukimissa ja nähtävästi viluissaan.
Jo vain hän oli mahtanut olla tyhmän näköinen siinä tuolilla tirppoessaan, kumma kun ei tyttö nauranut ... mutta olikin sillä pila silmässä. Niin hän oli ollut juuri kuin koulupoika hitto kun hävetti. Pakkanen porahteli, rasahteli nurkissa, ja puut puistossa paukahtivat, lumi narisi kalossien alla.
Näiden elävien merkillisyyksien ohessa nähtiin kaikellaisia kuvia, esim. jättiläisnaisia tanssijaispuvussa, olkapäät paljaina, käsivarret vaaleanpunaisella untuvalla ja käsissä tiukasti napitetut hansikkaat, tulevaisuuteen näkeviä unissaennustajia istuen side silmillänsä mustapartaisen ihmelääkärin vieressä, hirviöitä, epäsikiöitä, kaikellaisia eriskummallisuuksia ja luonnon omituisia sattumia, joiden edessä toisinaan riippui nuoralla ylös kiinnitetyt verhot ja näiden eteen asetetulla tuolilla säästölaatikko.
Päivän Sana
Muut Etsivät