Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Hän pukeutui aistikkaasti, melkein aina vaaleaan, joka ynnä heikko ruusun tuoksu, jota hän rakasti ja aina käytti, saattoi hänen olemukseensa jotakin viehkeätä ja miellyttävää. Häntä miltei voisi verrata kuutamoon. Hän liikkui hiljaa ja hänen äänensä oli sointuvan suloinen, mikä Shakespearen mukaan on naisten oivallinen ominaisuus.
Kukkiin tuoksu täyttää kesä-ilman Haalean, on nukahtanut luonto, Kuin lapsi kesken leikin, hymysuin, Ainoastaan rastas rakkauttaan Viitikossa viserrellen laulaa.
Ennenkuin kuitenkaan ehdin siihen kysymykseen vastata, tunkee eräs toinen vaikutus päälleni ja saa minut vähäksi aikaa kokonaan valtaansa, niin kokonaan, että se melkein herpaisee sielun ja ruumiin ja sulattaa ne kuin yhteen. Ja se on ilma ja sen ilman ihana tuoksu, joka sen tekee. Kukkain tuoksua se ei voi olla, sillä kaikki on ympärillä kulona.
Vakkaseni oli vielä typötyhjänä ja nälkä kävi entistään kesummaksi. Muuta ei neuvona kuin lisätä kiirettä kerjuussani. Taloon sisälle. Mikä suloinen tuoksu täytti sierameni avatessani keittiön oven! Kunpa olisi suussa, mikä nokassa! Keittiössä ei ollut niin ristinsielua, vaan eipä siellä silti vallinnut hiljaisuus.
Karkeampaa nautintoa hän halveksi; mutta hienoa älyä, iloa ja suloa, sukkelasanaisia miehiä, viehättäviä naisia, aistikkaita laitoksia, huolellisia pukuja, kaikkea uutta ja kekseliästä, nerokasta ja hämmästyttävää; eloisia, koreita värejä ja mielistelyä niin hienon hienoa, että se tuntui vain kuin oranssien tuoksu, jonka tuuli toi ja toinen vei kas, semmoista rakasti Kustaa III ja sitä koetti hänen kekseliäs emäntänsä hankkia hänelle.
Voimakas, huumaava tuoksu levisi tästä valkeasta tahmeasta nesteestä. Kaikki joivat tunnustellen. "Jumalien juomaa", huudahti Balbus laskien pikarin kädestään. "Mutta voimakasta kuin sula tuli", sanoi Kallistratos. "Ei, minä en tunne tätä viiniä", sanoi Lucius Licinius. "En minäkään", vakuutti Marcus Licinius.
Jumalallinen intohimo puhalsi kuin kuuma tuuli, luonnon hehkuva sielu, joka aaltoilee vedessä ja leijailee tuulessa ja joka hetki synnyttää miljaardeja olentoja. Ehkä hurmasi häntä ainoastaan vaimonsa hiusten tuskin huomattava tuoksu aivan kuin kaukaisen taivaan hekuma. Ehkä oli tämä ainoastaan yhden ainoan katseen vaihto, joka valtasi kokonaisuudessaan toisen ihmisen.
Lauhkea ilma, sininen vesi, raitis maan, puhkeavan lehden ja heinän tuoksu, monet valkeat purjeet ja savuavat höyrylaivat täyttivät hänet toivovalla levottomuudella nyt, tuntui hänestä, täytyy jotain tapahtua; jos ei muuta, niin kuinhan edes sai nähdä uusia kasvoja ja kuulla uusia ääniä.
Puoleksi puhjenneet kukat olivat kuin kurkistelevia silmiä, lehdet kuin tiheäkiharaisia hiuksia ja niiden voidellusta hajusta huokui Adelsvärdiä kohti niin huumaavan hyvä tuoksu, että hän ummisti silmänsä ja ajatteli: täällä voisi kuolla! Melkein vastenmielisesti hän jälleen avasi silmänsä; puutarhan takana näkyi luostarirakennus, ränstynyt, rappeutunut.
Tämä puhui menneistä ajoista, impi antoi vaan lyhyitä vastauksia; hän kertoi muistelmiaan, impi kuunteli, naurahti, oli vähän aikaa vaiti ja keskeytti sitte hänen puhettaan joutavalla kysymyksellä. Oikealla rakkaudella on omituisen tarkka aisti älyämään, käsittämään kaikki; niinkuin tuoksu, kukka tahi käden puristus voi sitä virkistää, niin voi myöskin joka kalsea tuulahdus panna sitä värisemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät