Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Sinua jos hyvä henki Häilyttäisi hyvyyteen.» Paimenen laulu. Oi, kuinka kaunihisti Nyt linnut laulelee! Vuorilla raittihisti Nyt karja karkelee. Taas kukkasista tuoksu Vienosti viimehtii, Kuin kulovirran juoksu Kauniisti kiirehtii. Aurinko ihanasti Aaltoihin kuvastaa, Maininki mahtavasti Laineita loiskuttaa. Ilolla veden päällä Myös sorsa soutelee, Hän kotonansa täällä Laineilla liitelee.
OTHELLO. Niin kyllä, niinkuin teurashuonehessa Itikat, jotka syntyissään jo huorii! Oo, ruuhka sinä, hurmaavaisen kaunis, Jonk' armas tuoksu aivuj' oikein särkee, Voi, ett'et olis koskaan syntynytkään! DESDEMONA. Mink' olen synnin tietämättä tehnyt? OTHELLO. Tuo kaunis, puhdas kirja onko tehty Vaan porton leimaa varten! Mitä tehnyt? Mitäkö tehnyt? Oo, sa julki-luuska!
"Olenko minä Anna? enpä olekaan hahaha! taittunut kukkainen Salojärwen aalloissa se oli Anna minä olen sen haihtunut tuoksu, jota tuulen henki ilmassa tuudittelee. Ai, warokaa warokaa tuoksu on myrkkyinen pettäjän hyytynyt weri on sen myrkyttänyt.
Nousten, laskien vierivät viljavan elokuun päivät, kunnes kuhiloituna seisoi vainiolla vuoden saalis. Kukon laulusta lähtein hamaan valkenevaan aamuun kuului riihestä varstojen vuorolyöntinen pauke ja kylihin levisi uutisviljan mieluinen tuoksu. Vuoden työ näin hedelmät antoi, mielet toivolla täytti. Vaan hedelmiin oli puhjennut myöskin Kumpulan avioparin täysvartinen nuoruus.
Hänelläkin sama katse on, peto suloinen, syvä, kylmä kuin säilä viiltävin, ja päästä aina jalkoihin sama tuoksu niin hieno ja vaarallinen ylt'ympäri ruskean ruumihin. P
Ja sitten saattoi taas äkkiä mieli lauhtua niin suloisen pehmeäksi, tuntui aivan kuin olisi ikävöinyt ja kaivannut jotakuta, vaikkei itsekään tiennyt ketä. Mutta sinä kesänä hänestä kaikki oli kauniimpaa ja viehkeämpää kuin ennen, lintujen laulu, metsän tuoksu, kukkain loiste, taivaan rusko ja päivän lämmin kirkkaus. Eräänä aamuna juhannuksen jälkeen hän oli salolla aidan panossa.
Hän muisteli yksinäisiä tunturijärviä, autioita kankaita, ahtaita, kivisiä laaksoja ja sitten siellä täällä jossain sopukassa olevaa virkamiehen taloa, jonka puutarhasta ruusujen ja neilikkojen tuoksu tunki aina maantielle asti. Hän ajatteli yksinäistä elämää näissä syrjäisissä taloissa. Kornelia oli hänen mielestään hieno, varjossa kasvanut taimi tällaisesta yksinäisestä kodista.
Tuli henki keskikesän niinkuin tuoksu kypsän marjan, paahde muurahaisten pesän, taikka savunsiinto karjan, astui ahon päivälaitaa, kylpi päällä poimulehden, nousi pitkin pellon aitaa, siinä kuperkeikan tehden. Haihtui, kun nuoret näki, karkeloitsi kartanolla.
Kun päivän suukko sattui, niin linnut havautui, Ja laakson liljan kuori ilosta avautui, Ja lauloi linnut sitten, Ja tuoksu kukkaisitten Hajausi maisemaan. Sai käkö kultarinta jo myöskin kukkumaan, Se lemmestänsä lauloi ja kukkui kullastaan Ja kuului kellot karjan, Ja paimen loilusarjan Myös laski torvestaan.
Kirkko ei ollut koskaan ennen ollut niin täynnä; pastori joutui ihan hämillensä, kun ajatteli, että hänen nyt oli puhuminen näille ihmisille, jotka eivät ennen olleet käyneet tässä huoneessa ja ehkä eivät myöskään aikoneet toiste tulla. Kuusien tuoksu levisi hänelle vastaan; se oli joulutuoksua ja siitähän pappi aina kotiutuu. Hän pani kätensä ristiin, katsahti alas ja sitte ylös sekä alkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät