Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Wielä seisoi kuitenkin mylly ja wielä seisoi myllyn owella ihmisolento, mutta toisenlainen ja toisenlaisilla tunteilla kuin hän, jonka siinä wiimeksi näimme. Edellinen oli lapsi, joka kuolon pelosta wapisewana toiwoi pelastusta; jälkimäinen oli äiti, joka ilosta sykkiwin sydämin katseli poikansa pelastusta, ja kas nyt! nyt lapsi oli maalla.
Voinko edes milloinkaan saada anteeksi rikostani, jonka tein sinua kohtaan. Sydämeni, miksi et itke verikyyneleitä, maa, miksi et repeä, miksi et niele helvetin pimeyteen minua hirmuista murhamiestä?" Niin huokaili katkerilla tunteilla täytetty isän sydän. Hannes oli sitä kuullessaan vaipunut ajatuksiinsa.
"Löytänyt tytön, johon olet korviasi myöten rakastunut? Tuommoisia sinä rohkenet puhua minulle vähääkään punastumatta ja häpeämättä, vaikka sinulla on entinen laillinen vaimo!... Johan sinä menet nyt kaikkien säädyllisyyden rajojen yli!" pauhasin suuttuneena. "Eihän sydämen tunteilla olekaan mitään säädyllisyyden rajoja," puolusteli hän. "On, on!
Entisyydestään hän oli selvillä, tulevaisuudesta hän ei välittänyt. Ja muutamissa silmänräpäyksissä menivät hänen ajatuksensa niin pitkälle, että hän rupesi puolustaumaan itsensä edessä. Tunteilla, sanoi hän, ei ole muita lakeja kuin omansa ... ne eivät huoli muista esteistä kuin niistä, joita eivät voi voittaa! Elli oli heittäytynyt kuivien tuoksuvien heinien päälle pitkäkseen latoon.
Ja kun isä viimein tuli, niin oli heidän ilonsa sanomaton. Maukkaasti ne lapset sitte söivät huttua, jota äiti kantoi kivivadissa heille penkin nenälle. "En muista josko muistin silloin panna syömään käydessäni käsiänikään ristiin ... ammonka siinä ei ollut lukemisen aikaa..." ajatteli kappalainen itsekseen. Sen ajatteleminen täytti hänen rintansa erinomaisilla tunteilla.
Neito rupesi astumaan. Leski juoksi hänen eteensä, sulki hänet innokkaasti rintaansa vasten ja huusi epätoivon ja ihastuksen sekaisilla tunteilla: "Sinä olet minun minun minun!" Katsoessaan lesken hehkuvia silmiä ja tuntien hänen kuumeellisen syleilyksensä, säikähti Valpuri ja rupesi huutamaan sekä riisti itsensä irti.
Enemmin paikan kolkon jylhyyden ja hetken tärkeyden johdosta kuin paroonin sanain vaikutuksesta tunsi eversti Stålsköld mielensä juhlalliseksi ja tunteilla, jommoisia ei hän ikänä ennen ollut tuntenut, odotti hän ratkaisevia sanoja paroonin huulilta. Jok'ainoa pieninkin epäluulon kipinä oli sammunut hänen mielestänsä. Kavaluus näytti hänestä tällä hetkellä mahdottomalta.
"Eteenpäin miel' elävitten," vuotta uutta varrotaan. Toivon, pelvon tunteilla sen pulmia taas punnitaan. Mutta peittoon kätkettynä meilt' on aika tuleva, Josko vuosi riemun vaiko murheen se on oleva. Josko rauha, hyvä tahto ihmisissä vallitsee, Vaiko sodat, sorto meitä hirmukourin hallitsee. Josko kultaviljat runsaat vainioilla lainehtii, Vaiko kurjuus, katovuosi, nälkä meitä tervehtii.
Lauri seisoi hetken katsellen häntä, ja muisteli nyt kuinka vaimonsa aina oli ollut hänelle hyvä ja avulias ja uskollisesti hoitanut isoa taloutta. Ystävällisillä tunteilla häntä kohtaan palasi Lauri siis tupaan. Hänen tullessansa kantoi Liisa juuri puurovatia pöydälle, ja kaikki istahtivat iltaselle.
Everstiluutnantti ja Jakobsson kuuntelivat erilaisilla tunteilla näitä häväiseviä lauseita; ne olivat jälkimäisen mieleen ja hän iloitsi sydämmessään sitä enemmän, mitä pistävämpiä pilkkasanat olivat; edellinen saattoi vaivoin hillitä sitä suuttumusta, joka kuohui hänen rinnassansa. "Tämä on kirottua", sanoi hän. "Kyllä minä kutkutun näiden hävyttömien parjaajien kurkkua miekallani!"
Päivän Sana
Muut Etsivät