United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Arvid!" sanoi Julia, vetäen kätensä pois Arvidin kädestä, "meidän on katsantotapamme erillainen me olemme varsin eri mieltä, näen minä..." "Etkö sinä pidä kalopsista?" "Herra siunatkoon sinua kalopsinesi, enhän minä siitä puhu. Mutta meidän taipumustemme, meidän tunteemme, net eivät soinnu yhteen..." "Niin se ei ole minun syyni".
Samalla kuin me nautimme kauniista kesäpäivästä ihanan luonnon helmassa, olimme me avanneet sisimpämme toisillemme, aivan avomielisesti, lapsellisen suoraan ja rehellisesti, sekä kertoneet toisillemme mieliaivoituksemme, tunteemme ja nuoret tulevaisuudenunelmamme.
Maria Ivanovna katsoi miettivästi milloin minuun, milloin tielle eikä nähtävästi vielä ollut ennättänyt oikein tointua. Olimme vaiti. Tunteemme olivat liiaksi rasittuneet. Huomaamattammekin tulimme parin tunnin kuluttua läheiseen linnaan, joka sekin oli Pugatshevin vallassa. Siellä muutimme hevosia.
Olimmehan nähneet niin paljon yhdessä päivässä; olimme nähneet niin paljon luonnon kauneutta, mutta myöskin ihmiskurjuutta, pakanuutta, petollisuutta ja syntiä. Eivät siis tunteemme olleet seoittamattoman puhtaita lähtiessämme tästä niin monin puolin onnellisesta paikasta. Höyrylaiva lipui Marmoramertä kohti.
Me miehet näytämme kylmiltä, yksitoikkoisilta, me puhelemme usein joutavista asioista. Mutta tiedättekö mikä siihen on syynä? Me emme voi tuhlata runollisuuttamme kaikkialle, me pidämme liian pyhinä hellemmät tunteemme voidaksemme niitä aina purkaa. Mutta, neitini, kun kerran tilaisuus tarjoutuu, kun tunteemme tulvimaan rupeavat, silloin on niillä vastustamaton voima.
»Se tuntui tosiaankin käsittämättömän kummalliselta alussa», sanoi hän. »Mutta kun aloimme kuvitella itseämme teidän asemassanne oleviksi ja ajattelimme, kuinka paljoa kummallisemmalta teistä mahtoi kaikki tuntua, unhotimme luullakseni jokainen omat tunteemme. Niin ainakin minulle kävi.
Vaikka olin pitänyt Edit Bartlettin jälkeläistä sylissäni, en ollut tähän hetkeen saakka niin epäjohdonmukaisia ovat tunteemme voinut selvästi käsittää, että ilman tuota aikaisempaa avioliittoa en olisi voinut sitä tehdä. Tämä järjetön tunne katosi samassa silmänräpäyksessä, kun Editin veitikkamainen kysymys hajoitti sitä ympäröitsevän hämäryyden ja johti minut ajattelemaan asiaa.
Ratkaisemmeko kysymyksen antamalla vastauksen tunteemme mukaisesti? Jossakin määrin kyllä. Kunnioitus itseämme kohtaan luomakunnan herrana ja oma etumme vaatii meitä rajoittamaan hirven meille aikaansaamaa hävitystä. Tätä vaatimusta me punnitsemme niitä vaistoja vastaan, jotka tekevät meille vastenmieliseksi aiheuttaa kipua ja kuolemaa.
Tuoll' viipyy vielä virran reunahalla Yks nuorukainen, muodoll' hohtavalla; Kas kuinka silmäns levotoinna loistaa, Ja katkerasta mielestänsä to'istaa, Kun suvantoon hän huomionsa kääntää Ja synkäll' äänell' nämä sanat ääntää: "Kyll' elämässä tappioita kohtaa Ja tuimaan riitaan tunteemme ne johtaa, Vaan mikä niistä sydäntä niin ratkoo, Kuin, joka rakkauden siteet katkoo. Hän toisen oma!