United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olisipa siinä kylläkin", sanoi hän ja katsoa vilautti minua silmiin. "Mitä laatua se sitten olisi?" "Minä en ole nähnyt koskaan vielä ainoatakaan ihmistä, johon intohimot olisivat niin väkevästi vaikuttaneet", sanoi hän. "Tunnetteko tuon Kalle K n luonteen ja elämäntavat tarkoilleen ja pitemmältä ajalta?" kysyin. "Aivan lapsuudesta saakka, koko hänen elämänsä", vastasi hän.
"Kuinka voitte näin kaukaa eroittaa tytön kasvoja?" kysyi Kenelm, kun laulaja oli piirrustuksensa valmistanut ja, katseltuansa sitä, pani kirjan kiinni ja kääntyi Kenelmiin iloisesti nauraen. "Kuinka voitte nähdä, että tuo esine, jota hän hiljan on viskannut ylös ja taas tavoittanut, on kukkasista tehty pallo? Tunnetteko lasta?"
"Tunnetteko paikkakunnassanne erästä miestä, jota kutsutaan Valvoherraksi?" kysyi kauppamies äkkiä. "Minäkö? En minä häntä tunne, enkä ole nähnyt koko miestä koskaan", sanoi lautamies säpsähtäen ja hätäyksissään. "Sepä olisi kummallista, niin kuuluisaa miestä! Minä ajattelen asiaa tämän yön seutuna; huomenna saatte vastauksen. Missä teillä on kortteeri?" Lautamies selitti missä hän on "sisällä".
Malttakaas! Pari piirrettä vielä. Kas näin. Tunnetteko nyt?" Anni punastui. "Kuka teille on antanut luvan piirustella minun muotokuviani?" sanoi hän hyvin äkäisenä. Voi neitosia, voi ihmeellisiä olentoja!
GRANSKOG: Ei, on jotakin joka jää. KERTTU: Mitä se on? GRANSKOG: Kohtalon laki. Tunnetteko te sen painon, Gertrud? KERTTU: Tunnen. Mutta minä tahdon sen ravistaa hartioiltani. Olemmehan me jälleen kahden. GRANSKOG: Gertrud. Sinä unohdat tuon kolmannen. KERTTU: Niin, niin, minä unohdin kolmannen. Meidän takanamme seisoo harmaja vuori. Näettekö te sen, herra arkkitehti!
Ei, ystävä; ylhäisyys ja arvoisuus ovat minun kunnianimeni. PALVELIJA. Tunnen sitä vain puolittain: jotakin soiton puolta varmaan. PANDARUS. Tunnetteko soittajat? PALVELIJA. Täydesti. PANDARUS. Kelle he soittavat? PALVELIJA. Kuulijoille. PANDARUS. Ketä varten, ystävä? PALVELIJA. Minua ja niitä varten, jotka soitosta pitävät. PANDARUS. Kenen laskuun, tarkoitan, ystävä? PALVELIJA. Laskuun? Mitä?
Mutta minun teki niin mieleni kirjoittaa jollekulle jotain itsestäni ja samalla saada tietää, kuinka hänen on ... onko hän onnellinen vai onneton. Minua ilahuttaa suuresti se, mitä olette tehnyt. Ilahuttaako? Ilahuttaa siksi, että näen, kuinka vapaamielinen ja valistunut te todella olette: olette koko merkillinen papin rouva! Tunnetteko te hänen veljensä? Tunnen hyvinkin. Mitä hänestä on tullut?
Perttilä! toisti muukalainen, muististaan jotakin tapaillen, niinkuin tämä nimi ei olisi ollut hänelle aivan tuntematon. Se oli, muistaakseni, Bertelsköldin nykyisen kreivillisen suvun perintötalo. Mies katsahti herraan, mutta ei vastannut mitään. Tunnetteko kenties erään samannimellisen miehen majuri Kustaa Bertelsköldin?
Mutta koska en ole kenellekään muulle kuin itselleni velvollinen teoistani vastaamaan, pidän tätä peittoa silmien edessä ainoasti tavan vuoksi, enkä juuri välitä, tunnetteko vai ettekö tunne minua". Hän poikkesi isänsä käsivarresta kiinnipitävän Katrin oikealle puolelle ja rupesi hitaammin astumaan, ikään kuin yhtyen seuraan. "Hyvää iltaa, kunnon mestari".
Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä: Crangier. Nyt, nyt... Crangier. Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee mutta hänen *täytyy* herätä: Crangier. Minä se olen. Kuuletteko, Crangier, minä se olen. Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän silmänsä. Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.