United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, kaikenlaisia harmia sitä pitää olemankin! Jos et sinä pysy valveilla, niin minä, niin totta kuin elän, annan sinulle rangaistusreissun ja kirjoitan posti-tirehtöörille, että sinä olet suuri juoppo ja että POSTILJOONI. E-e-enhän minä. Pidin vaan silmäni kiinni, kun tuo päivän paiste niin kovasti POSTINHOITAJA. Minä tulen, minä tulen. Jos tarvitaan, niin tulkaa hakemaan!
Mutta tulkaa te tänne syömään, sanoi kenraali päästäen Nehljudofin, kello viisi. Puhuttehan englannin kieltä? Puhun kyllä. No se on mainiota. Tänne on näettekö saapunut englantilainen matkustaja, joka tutkii siirtolarangaistusta ja vankiloita Siperiassa. Ja hän nyt tulee meille päivälliseksi, tulkaa siis tekin. Me syömme kello viisi, ja vaimoni vaatii säntillisyyttä.
Minä koetin tehdä itseni niin lewollisen näköiseksi kuin mahdollista oli, waikka sydämessäni liikkui niin kummalliset tunteet. Kun olin woittanut jonkinlaisen näennäisen lewollisuuden, sanoin ukolle: "Tulkaa tänne minun ewästäni syömään!"
Upseeri sanoo, ettei hänen ole tarvis mennä rintamaan, että ne armahtavat hänet siitä hänen uskonsa vuoksi, jos hän vain menee kuormastoonkaan tai kantajaksi tai ambulanssiin. Mutta hän ei tahdo sitäkään. Olen rukoillut erakkoa, että hän menisi ja puhuisi upseerille, mutta hän ei tahdo. Eikö hän tahdo? Ei hän tahdo ... tulkaa te puhumaan hänelle! Missä hän on? Täällä.
Ruotsalaiset olivat laskeneet, että torni kukistuessaan täyttäisi vallihaudan. Se on kuitenkin kaatunut sisään päin. Vihollinen näkyy aikovan yrittää rynnäkköä. Tulkaa tänne ikkunaan, tästä näemme linnan muurin. Näettekö, isä Hieronymus on polvillaan suuren kanuunan ääressä. Hän tähtää Ruotsin kuninkaaseen. Kreivi oli oikeassa.
Sitte minä katsoin taakseni. Mustia ihmisiä oli tullut tungokseen asti avoimen oven eteen. Tulkaa pois, tulkaa Herran nimen tähden pois täältä, sanoin minä poliisille ja törmäysin samassa mustaan joukkoon. Kauhean pitkä mies sattui eteeni. Miehellä oli silmät, odottakaas, akalla oli silmät kuin koiralla, niin jo muistan, miehellä oli pikkaiset, naskalimaiset silmät, semmoiset kuin tiikerilläkin.
En ymmärrä itsekään, mutta Voi, jos mamma olisi täällä! JUSSI. Entä pappa! MAIJU. Ei herran tähden, pysyköön hän vaan siellä kotona. HANNA. Mitä? Niin, pysyköön hän vaan siellä kotona. MAIJU. Tulkaa nyt istumaan. Hanna ja minä sohvaan, Jussi kiikkutuoliin. JUSSI. Heti, paikalla. Minä otan vaan papyrossin. MAIJU. Pidä minusta oikein tukevasti kiinni, Hanna. Noinikään.
Nyt oltiin molemmin ääneti, kunnes Taitelia taas kysyi: "Missä teidän äitinne on?" "Hän on puutarhassa, palkoja noukkimassa, eikä hän sieltä malta erota. Tulkaa, käykäämme sinne hänen luoksensa". "Ei, jääkäämme tänne. Mutta kuulkaa, neiti kälyni, saanenhan luvan siksi sanoa: eiköstä tohtorin vanhin tytär Amanda ole oiva, sievä tyttö?" "Sekö? Miksikä hän ei olisi oiva?
"Pitkä kuin humalistosalko; vähä vaatteita yllä ja kasvoissa arpia." "Ahaa!" Poliisi muisti asian kuin eilisen päivän. "Mitä se veitikka on jo ennättänyt tehdä?" Topias kertoi järjestyksessä kivensärkijän teot, tunnollisuudet ja kunnottomuudet. Poliisi tuli rauhattomaksi niinkuin olisi seisonut neuloilla. "Voi veitikas! Tulkaa nyt kanssani. Voi vanha veitikas!"
Tulkaa yhteen matkaan nyt! KALLE. Mihinkäs teitä viedään? Purimossahan sitä ennenkin on pääsiäisyötä vietetty. "Entiset ajat ovat olleet ja menneet" R