Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
»Ahaa, Siukku.» Hän avasi oven täydelleen, laski Koipi-Siukun sisään ja sulki oven. Sen tehtyään kysyi: »Tuletko sinä yöksi, vai onko sulia jotakin asiaa?» »Asiaa mulla on.» Vennu meni ja koetteli käsin porstuasta vievän kamarinoven lukkoa, mutta avainta ei siinä ollut. »Odota nyt, minä menen tuvan kautta avaamaan.»
Eihän siinä liene mitään pahaa, kysyi terävästi Sunkreini. Lörpötyksiä, lörpötyksiä, joita et itsekkään ymmärrä, olet, suutari, tytön päähän ajanut. Tyttö tuletko kanssani, niin sinusta tulee ihminen; tosin olet hyvin metsäläisen näköinen, mutta seura ja uudet elämän tavat kyllä En, vastasi Mari, ja mustat silmät säihkyivät taas kummallisesti, en milloinkaan; sillä meillä ei ole sama henki.
Tuletko yhtä reippaana ja iloisena takaisin? kysyi täti, pidellen hänen kättään. Tietysti, hän nauroi. Milloinka? Vuoden päästä tai kahden. Sinne on pitkä aika, huokasi täti, päästäen hänen kätensä irti. Sanomalehdistä saatte aina lukea minusta sillä välin. Hyvästi, hyvää yötä. Hyvästi, hyvästi. Hän oli poissa. Huone jäi hiljaiseksi ja autioksi. Elottomuus oli kahta vertaa tuntuvampi kuin ennen.
No niin, niin, sinähän olet aina ollut eriskummallinen. No, tuletko sinä siis kilpa-ajoihin. En, en voi eikä haluta. Elä sinä nyt vaan suutu. Vielä mitä, suuttuisin! Missä sinä nyt palvelet? kysyi hän ja hänen kasvonsa menivät yhtäkkiä totisiksi, silmät pysähtyivät, kulmakarvat kohosivat ylös. Hän tahtoi nähtävästi muistaa jotakin.
JOHANNES. Mutta sylissäni olisi vielä parempi. Tulepas koettamaan. ANNA LIISA. Ei, ei. En minä tule. JOHANNES. Et tule? Miksi et tule? ANNA LIISA. En nyt. Sitten toisen kerran. JOHANNES. Sittenkö, kun olen kertonut asiani? Tuletko sitten? ANNA LIISA. No, ehkäpä. JOHANNES. Hyvä on. Minä pidän kiinni sanastasi. ANNA LIISA. Mutta mitä sinulla nyt on sitten mielessäsi?
Sinä et enää moneen vuoteen olekaan käynyt Hallassa... Mutta nyt sinun pitää tulla ... ja pian sittenkin. Tuletko, Johanna? Ky- kyllä... Minä odotan sinua... Muista se! Etkä sinä enää saa karttaa minua... Nähkää, isäntä! Sellainen hän on aina ollut, tuo Johanna!... ei ihmisten näkyville ole uskaltanut tulla. Mutta nyt sinä et enää tästä lähin vältä minua...? Lupaa se, Johanna! Minä lupaan...
No, Sylvi pikkuinen, nyt tämä leikki jo alkaa riittää. Tuletko sinä, vai etkö tule? SYLVI. En tule, en! Johan sen kuulit. Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa samaa asiaa? Minä en suutele sinua enää koskaan. Saat olla varma siitä. En koskaan. AKSEL. Vai niin, vai on sinulla niin jäykkä luonto? Sitä en olisi uskonut. No, mitäs muuta, se täytyy taivuttaa ajoissa.
"Jollet paikalla tule esiin, niin minä revin sinulta silmät päästäsi". "Minä näytän sinulle, että minä se olen isäntä tässä talossa". "Tahdotko tulla esiin, sinä vaivainen pelkuri! No, tuletko! Minäpä kyllä sinun opetan, minä!" Molemmat huusivat ja kiljuivat kilpaa.
Amalia vaaleni, Engebretsen punastui. Ainoastaan Pietari säilytti tyyneytensä. "Tuletko jo takaisin?" änkytti Amalia. "Tulen ja tesmällisesti sittenkin." "Tesmällisesti" oli matamin lempisana. Kun hän oli aikeessa käyttää nyrkkejään, oli hän aina jotenkin "tesmällisesti." "Täällä on vieraita, näen minä." "Niin," sanoi Pietari ja nousi tyynesti.
CASCA. En, olen luvannut muualle mennä. CASSIUS. Tuletko huomenna päivälliselle luokseni? CASCA. Tulen, jos elän ja sanassasi pysyt ja ruokasi kelpaa syötäväksi. CASSIUS. Hyvä, odotan sua siis. CASCA. Tee se. Hyvästi jääkää kumpikin. BRUTUS. Voi, mikä jörö hänestä on tullut! Hän koulupoikan' oli tulta täynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät