Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Jos huolit sä, tässä mä oon! Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti, Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti Sydänlammikko pienoinen. Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa, Havutuoksua hulmusi männikkömaissa Yli seutujen leijaillen. Repo yhtyi soittohon riemuisahan, Huu! huuteli huuhkain laulantahan, Sitä huomattu, kuultu nyt ei.
Myrsky oli vaiennut, tähdet tuikkivat ja ikkunasta kurkisteli vaalea täysikuu saliin, kohotessaan tummain juhlallisten kuusien takaa.
Mitä kovemmin kohtalon vallat murtelivat hänen poikansa perheen jäseniä, sitä voitollisemmin helisi hänen virtensä ja sitä kirkastuneempina tuikkivat hänen pienet tuhkanharmaat silmäteränsä, sillä hän tiesi Herran rankaisevan sitä, jota hän rakasti.
Myllykoski tuolla pauhaa kuin sydämeni; tyynempi virta sen yllä oli minut hukuttaa; vainion tuulet puhaltavat minulle kaikkialla vinhasti vastaan; tuimina tuikkivat ylläni taivaan tähdet, ja kuu, tuo ennen niin lempeä kuu, haamoittaa kuin isäni haudankalpeat kasvot, jotka kuolinvuoteellaan tuomitsevat rakkauteni kuolemaan. Kaikki saarnaavat lakia eikä teilläkään ole evankeliumia.
Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta kilvoittelevat? Se on orjien tapa. Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat!
Heikki ei itsekään ymmärtänyt, miksi hän niin ilostui Antin uutisesta. Se lohdutti häntä niin kummallisesti ja herätti ajatuksia, joita hän tuskin olisi uskaltanut itselleenkään tunnustaa. Juna hihkaisi pitkän vihellyksen, ja niin jo tuikkivat tuolla lyhdyt Töölönlahden yli. Heikki, joka nyt astui Helsingin asemasillalle, oli uusi Heikki.
Turhaan metsä kohosi majesteetillisempana kuin koskaan hänen ympärillänsä, turhaan taivaan tähdet tuikkivat avaruudessa ja lähettivät säteensä alas maan pimeyttä valaisemaan, turhaan lauloivat sadepurot hiljaista lorinaansa illan hiljaisuudessa virtaellessansa alas vuorilta.
Valittaen ja syyttäen ojensi hän käsivartensa sinertävänä välkkyvää taivasta kohden, jolla tähdet himmeinä tuikkivat. Oli kuin hän olisi vaatinut tilille isänsä sielua, joka oli piiloutunut johonkin etäiseen maailmaan. Sitten yhtäkkiä heräsivät leppeämmät tunteet hänen mielessään. Hän heittäytyi ojan reunalle kosteiselle nurmikolle istumaan ja painoi kätensä kasvoilleen.
MIILI. Ei kukaan mutta yöllä kuin makasin valveellani tähdet tuikkivat niin suurina ja kirkkaina ja ajatukset kävivät niin vakaviksi. Minä ajattelin omiani, jotka minun kohta täytyy jättää että minä vielä olen niin lapsellinen että minä tarvitsen niin paljon rakkautta. Enkä tiedä mistä syystä mutta minä purskahdin itkuun hillittömään itkuun
Kapteenin teltassa paloi valkea koko yön kuultaen ohuen telttakankaan läpi ja levittäen valoa maahan teltan ympärillä, mutta muutoin oli leiri kuollut ja hiljainen. Puoli yksi kuu oli laskeutunut, ja ainoastaan tähdet tuikkivat suurella Afrikan taivaalla. Silloin Peter Halket nousi ylös, kohotti hiljaa telttavaatetta ja ryömi ulos. Kentän etäisimmällä laidalla hän nousi pystyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät