Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Matka, joka kesti vähän päälle kahden vuorokauden, oli erinomaisen hauska, meri kun oli tyyni melkein koko ajan. Olimme siten tilaisuudessa nauttimaan raitista meri-ilmaa ja tarpeellista lepoa, mikä olikin välttämätöntä, koska pienet retkeilymme Egyptissä olivat tehneet meidät tuiki väsyneiksi.

KERTTU: Lappi oli lumonnut sinut. Silloin minä tunsin, että elämä pakeni minusta ja sen sijaan tuli jotakin outoa, jota minä en tiedä vielä, mitä se on. Se on suuri kuin ja korkea kuin Kotavuori. Mutta miksi eivät mitkään tähdet tuiki siellä? Vaitiolo. SINIKKA: Isä! Mistä olet saanut tuon lakin? SINIKKA: Miksi pidät sitä päässäsi? Anna, minä otan sen pois. LALLI: Ei, ei.

Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähyttele tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia! "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija, iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä, syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta! Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!"

Sotamiehet kuuntelivat puhetta hyvin hartaasti ja tuiki tarkkaavaisina, silloin tällöin kumminkin salavihkaa vilkaisten viinatynnyriin päin: eihän vaan luikkine matkoihinsa!

Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus: "Atreun poika, mi nyt sana kirposi kielesi päältä? Vai mua taistelemaan araks arvelet? Konsa akhaijit Troian käy hepourhoja päin väell' ankaran Areen, niin näet, jos halu lie ja sa huolinet moisia nähdä, kuink' isä Telemakhon hepourhojen iliolaisten keskeen tunkeutuu; sinä haastat turhia tuiki."

"Jalo kuningas", sanovat silloin ritarit, "älkäämme seuratko sen jälkiä enää, se voisi johtaa meidät sellaiseen paikkaan, josta takaisin pääsy olisi tuiki tukala."

Mutta tämä olikin tuon hävyttömän, tuiki kelvottoman jumalanpalveluksen pesäpaikka, jonka kauneudesta pakanallisetkin kirjailijat inhoten kertoilevat. Kuinka perin toisellaisia muistoja herättää Jerusalem'in temppelipaikka! Ja sittenkin! Kuinka valtavilta nuo muinais-ajan jätteet näyttivät iltaruskon hohteessa, kun ravintolan eteiseltä vielä kerran silmäilimme niitä.

Ivallisesti sille hymähdin. Viivyt tai et ... se minua tuiki vähän liikuttaa. Niin ajattelin mielessäni, vaikka tiesin, etten suinkaan ollut siitä välinpitämätön. Antti seisotteli vielä laivan kupeella. Hän oli kumminkin levoton, huomasin sen salaisella tyytyväisyydellä.

Vieras mies hän oli. He kaksi, hän ja Liisa, hehän kaksi tunsivat toisensa. Mutta miksi oli Liisa mennyt naimisiin oudon miehen kanssa? Sitä oli tuiki vaikea todeksi ajatella. Liisa ja Muttila! Muttila ja hänen Liisansa! Johan hevostenkin täytyi nauraa mokomalle avioliitolle. Olisi Liisa voinut ennakolta ilmoittaa edes!

Mihin olivat jääneet nyt kaikki hänen kauniit, tätä hetkeä varten kauan sorvatut ja viimeistellyt lausepartensa, hänen tyynnyttävät, uhrautuvaiset äänenpainonsa, hänen vakuuttavaiset syynsä ja vastasyynsä? Mikään niistä ei ollut ehtinyt hänen kielelleen. Kaikki ne olivat äskeisessä ratkaisevassa tilanteessa tuntuneet tuiki tyhjiltä, typeriltä ja mahdottomilta.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät