United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heikki toimii nyt toisilla aloilla, taloudellisilla nimittäin, sillä heti sodasta palattuansa osti hän rappiotilassa olewan tilan, jota hän rupesi työllä ja toimella woimaan panemaan Liisan kanssa tietysti, sillä hän oli Heikin sodassa ollessa täydellisesti parantunut, ja kun Heikki palasi sodasta, haki hän heti Liisansa ja otti hänet omaksensa.
Et sinä ole nähtävästi ollenkaan viisastunut sitten viime näkemän. Kahdeksaan pitkään vuoteen he eivät olleet tavanneet toisiaan, ja kuitenkin oli heistä aivan kuin he olisivat vain jatkaneet siitä, mihin he olivat eilen lopettaneet. Johanneksesta ainakin tuntui tällä hetkellä niin. Olihan se Liisa, Liisa itse, hänen Liisansa eikä kenenkään muun. Ilmi-elävänä, tuossa hänen edessään!
Hänen Liisansa, joka ennen olisi tullut toimeen vain kammalla ja saippuapalasella. Mutta: kävihän kehitys yleensä siihen suuntaan ja olihan luonnollista, että Liisastakin vielä suurmaailman nainen tulisi. Olet sinä lihonnut, virkahti Johannes, heittäen tarkastelevan silmäyksen ystävättärensä ruumiinmuotoihin, joista tämä ei paljoa peittänytkään. Olet jonkun verran höllentynyt sitten viime näkemän.
Ojamylläri istui äänetönnä pöydän ääressä, mutta salaman nopeudella lensivät mietteet vanhan miehen päässä. Katri vainajan nimi oli tunkeunut hänen sydämeensä niinkuin o'as; hänen Liisansa, jota hän kuitenkin omalla tavallaan rakasti, oli sellaisella lujuudella puhunut hänen kanssansa, niinkuin ei koskaan ennen. Vieläpä oli kokonaan uhannut jättää hänet, jos asia liiallisiin menisi!
Tottapa Kalle nyt lie sanomattoman autuas vallan, Elää, kuolla kun saa sulo Liisansa tohvelin alla! Pysyvää tahdon. "Noin rumako sun kihlattus?" Mon' irvistellen kysyy. "Niin; kosk'ei pysy kauneus, Waan rumuus aina pysyy!" Paha maailma. "On tosiaan tämä maailma paha, Tääll' omaisuus jaetaan ihan väärin! Köyhälle vaan joku vaskinen raha, Mut rikas markkoja saa satamäärin!"
Vieras mies hän oli. He kaksi, hän ja Liisa, hehän kaksi tunsivat toisensa. Mutta miksi oli Liisa mennyt naimisiin oudon miehen kanssa? Sitä oli tuiki vaikea todeksi ajatella. Liisa ja Muttila! Muttila ja hänen Liisansa! Johan hevostenkin täytyi nauraa mokomalle avioliitolle. Olisi Liisa voinut ennakolta ilmoittaa edes!
Kauppamiehen katse oli ensimäiseksi ehtinyt siellä käydä ja jo siirtyä poiskin. Hänen Liisansa näet ei ollut voinut hillitä liikutustaan. Ei se muuta ollut. Vähä tuo hävetti kauppamiestä vaikka oikeastaan hän luki synniksi itselleen tuon hävettämisen. Kyllä hän sen ymmärsi, että olisi pitänyt tehdä samalla lailla hänenkin, ennenkuin olisi oikein kelvollinen.