Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vartioivalla kumppanilla on myöskin aina kielensä päällä valmiina joku lause, jonka hän vaaran hetkenä äänekkäästi lausuu toverilleen, mihin tämä oitis yhtä äänekkäästi vastaa. Siten saa väijyvä vartia sen käsityksen, että ne ovat kiintyneet juttelemaan toistensa kanssa eivätkä siis voi olla missään luvattomissa vehkeissä. Paljon hankalampi on sen sijaan yksinäisen vangin tulla toimeen.
Den kommer! hän huusi neuvotonna konttoristille. Samassa jo kuului pamaus tämän pyssystä ja vähän ajan kuluttua konttoristi tuli kiroillen ja kovin kiukuissaan selittämään toverilleen kuinka tyhmästi tämä oli menetellyt. Gabriel ajatteli, että nyt on paras hetki, muuten ne lähtevät matkaansa. Veri jätti hänen päänsä ja hän meni heitä kohden. Konttoristi huomasi hänet ensiksi.
Teetähän työtä ja pidä talo hyvässä kunnossa, niin ehkäpä tässä mennään, sanoi hän jo kerran Aatulle hyvällä tuulella ollessa. Hän oli innoissaan, kuin purjehtija, joka on aluksensa saanut erilleen rantakivien suututtavista solista ja nyt purjeita levitellen antaa käskyjä toverilleen, että anna mennä, niin jäävät kaiketi vastukset jälelle.
Ja kaikesta muusta puhumatta, kuinka monta tuhatta työpäivää niillä sitte vielä tuhlataan!" "Taitaisipa olla parasta", tuumaili nuorempi öljytakkinen toverilleen, "jos käännyttäisiin mekin kotiin." "Parasta se epäilemättä on", virkkoi muudan keskustelua kuunnellut. "Ja mitäs teidän tarvitsee mieskohtaisesti mennä enempää markkinoita pyytämään kuin poiskaan saamaan?
Näin puhellen olivat pojat tulleet kestikievari-taloon. Heikki vei kohta ruunan entiseen suojaan, missä huomasi vieläkin olevan äskeisen niinimatoilla peitetyn kuorman. Antero oli sillä välin käynyt pirtissä, mutta hän palasi pian ja ilmoitti toverilleen, että penkit ja lattia olivat täynnä vieraita, jotta ei heillä siellä sijaa ollut. "Voimmehan maata tässä" ehdotteli hän.
Hän huusi sentähden muutamalle toverilleen sekä parille kasakalle ja rupesi ajamaan nuorta Suomalaista takaa. Venäläiset olivat hyviä hiihtäjiä, varsinkin tuo vanha jääkäri ja voimansa avulla läheni hän yhä Kyöstiä. Niin oli takaa-ajoa kestänyt hetken matkaa, kun Kyösti yht'äkkiä näki edessään kaksi ratsastavaa kasakkaa. Hän hämmästyi mutta vaan hetkeksi.
Ja vaikka hänellä ei ollut tapana puhua pahaa isästään takanapäin, joutui hän nyt kuitenkin arvelemaan toverilleen: Isä sitte vielä asuukin taloa niin kovin vanhaan tyyliin, kituuttaa. Siihen Vihtori vastasi: Kyllä meidän äijä asuu, ei se pelkää, eikä kituuta. Martti innostui: Jos minä olisin sun tilallas, Vihtori, niin luulisin melkein etten ikänä Amerikkaan ajattelisikaan. Mahdollista.
Mutt' yhä taisteli vielä Dolops, yhä voittoa toivoi, vaan toverilleen koht' avun urhea toi Menelaos, huomaamatta Dolopsin hän sivult' äkkiä astui, peitsen hautasi hartiahan, jott' ulkoni tutkain rinnan puolta, ja maahan mies suinpäin heti sortui.
Sitten oli hän eräänä kauniina päivänä lahjoittanut itsensä, niinkuin niin moni muukin, ilman edestä eräälle toverilleen, joka hylkäsi hänet samana iltana.
"Se kulkee tasaisesti eteenpäin eikä riehu niinkuin Christierninin ja Furumarkin jääkärit", vastasi ukko Lode levollisesti, luoden toverilleen leikkisän katseen, jonka tämä palkitsi vastaten: "Mutta kun tarvitaan, niin kyllä minun mieheni ovat yhtä levollisia ja vakaita kuin sinunkin".
Päivän Sana
Muut Etsivät