Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
»Tphyi!» hän sylkäisi, »en totta tosiaan, en tässä matoisessa maailmassa...! Juoppo, sika ja muuta ... ihan kuin äitini! Lempoko minua lie siihen villinnytkin?» Hänen tunteensa Sannaa kohtaan olivat niin kummalliset. Hän inhosi ja rakasti, ajatteli ettei hänen ja Sannan välillä vielä saisi ollakaan kaikki lopussa.
Miks teiden armo pite olla lesne? Me muut pelajat olla reheliset ihmiset toinen toisten kans. Jos meitä onnestaa, hyvä herra, niin tuotte kai minulle oman osani. Mutta jollei meitä onnesta Niin mine tule nouta rekryytit. Eikö totta, teiden armo? Pitkän päälle saattaisivat rekryytit loppua. Puolustakaa siis rahojamme hyvin, hyvä herra. Mine teiden armo minun pite? yks moukka? yks tyhme piru?
Silloin kuningas kääntyi Villon'in puoleen ja kysyi: "Sinä, joka nyt olet nähnyt molemmat tapaukset, häh! eikö ole totta, niissä on paljon yhdenmoista?" "Kyllä muuten", runoilija vastasi, "mutta että voitettuin selkä siellä oli vapaa, ja että ne sitä käyttivät hyväksensä. Vähän kuolleita, paljon paenneita." "Ai!"
Minä muistan, kuinka kerran sellaisen lapsukaisen kuollut ruumis avattiin, eikä vatsasta löytynyt muuta kuin vähän ruokaa ja vettä, mutta selkä ja reidet täynnä verinaarmuja. Totta totisesti, Turkkilaisilla ja Pakanoilla on enemmin armeliaisuutta, kuin usein löytyy meidän raaoilla ja valistumattomilla talonpojillamme.»
Edessäs taivaan tähtivaloss' seison. Niin totta kuin tuon laen Luoja loi, Niin totta kuin se seitsenkertaisena Synteimme yli seitsemästi repee, Niin totta päivän selvää totuutta Nyt sulle lausun, huutain isäs nimen: Pentt' Ilkkainen. Sen nimen olen kuullut. Niit' oliko hän, joita linnan luoliin Klaus Fleming surmas rangaistukseks' siitä, Kun häntä vastaan kapinoitsivat?
Tämän ylistys-puheen kestäessä, oli toivorikas vaatekauppias levittänyt esiin kaikki tavaransa. Hän oli pieni, vilkas mies, terävällä ulkomuodolla, sekä puheissaan jotenkin suurisuinen: yksi aian valtio-viisastelijoista. "No, totta mar!" runoilija huudahti, "mies ihan kuin meitä varten.
Rustmestari olisi kuristanut Hilman, ellei NIMISMIES. Valhettelet, ämmä! YLIOPPILAS. Parhaana pidätte, jos ette sekaannu asiaan tällä kertaa. Kaikki on totta. Sen minä voin todistaa. GR
Niissä on paljon totta, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka kansa onkin taipuisa ihannoimaan ja kaunistamaan kaikenlaisilla hyvillä ominaisuuksilla niitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet sen luottamuksen ja kunnioituksen, mutta sitä vastoin näkee ainoastaan varjopuolia niissä, jotka ovat herättäneet siinä vastenmielisyyttä.
»Ei tietenkään, Mörkillähän on oma hyvä toimensa ja hän on niin arvossapidetty ja vakavarainen... Ja tiedättekö, jos häviäisimmekin jonkun verran; niin, vaikka menettäisimme kaikki nuo metsätilat, niin minä totta tosiaan en päästäisi huokaustakaan, Tobiesen! En ole koskaan toivonut rikkautta.
Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi: "Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?" "Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan." "Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?" "En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi äiti palavin silmin. "Oletko ihan varma siitä, äiti?"
Päivän Sana
Muut Etsivät