Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Kuultuansa puheitten puodissa taukoavan meni hän, otti hyvän rommiryypyn, avasi puodin oven ja tuijotteli sinne omituinen hymy huulilla. Ihmiset puodissa koettivat asettua totisiksi, niin vaikeata kuin se olikin. »Kauppa käy kuin siimaa», honotteli hän aikansa tuijoteltuaan puotiin ja nauroi silmiä siristäen. »Laulanko mä teille?» kysyi hän. »Laulakaa! Antaa tulla vaan.»
No niin, niin, sinähän olet aina ollut eriskummallinen. No, tuletko sinä siis kilpa-ajoihin. En, en voi eikä haluta. Elä sinä nyt vaan suutu. Vielä mitä, suuttuisin! Missä sinä nyt palvelet? kysyi hän ja hänen kasvonsa menivät yhtäkkiä totisiksi, silmät pysähtyivät, kulmakarvat kohosivat ylös. Hän tahtoi nähtävästi muistaa jotakin.
Mutta nuo lapset olivat kasvaneet niin totisiksi kuin vesat jylhässä hongistossa, että he luonnollisen ilon keskessä muuttuivat alakuloisiksi aivan niinkuin minä olin synkistynyt sen puutteessa. Kun iltasen jälkeen alkoi nuorten keskellä leikki ja tanssi liehua, niin tuli Elias poika surumielin luokseni ja pyysi: Lähdehän, hyvä Paavo, kotiin maata, että jaksat nousta aamulla ahdokselle.
Vai onko silläkin tukkityöllä joku isänmaallinenkin merkitys, eikä muistanut mitä Antti tuonoisessa kirjeessään oli maininnut siitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kehotuksesta ja pyynnöstä. Tuo isän puhe kotoa poislähdöstä ja äidin totisuus vaikutti lapsiinkin, että jokahisen kasvot kävivät totisiksi.
He tulivat kaikki kuolleen totisiksi ja katsahtivat toisiinsa ja ymmärsivät, ettei heistä kukaan voinut olla Juudas. Mutta hetken vaiti oltua joku, helpottaakseen mielenraskautta, kysyi piloilla: Kuinka lienee Ihastuksen laita, joka on poissa? Tämä pilasana tuntui kaikista niin hassulta, että he rupesivat nauramaan ja kapteeninkin täytyi lopulta vetää suunsa hymyyn.
Sitten: Sinulla on mies elossa? Et olekaan tyttö? Hyhyy. Ne vihelsivät jokainen. Sitten menivät totisiksi, melkein murheellisiksi. Ei tuonutkaan vielä emäntää Shemeikka. Voi voi! Kesätytön vain toikin. Niinkuin aina ennenkin. Ei meidän pappi toisen vaimoon vihi. Ei vihi, ei vihi. Eikä vihkimättömälle vanha milloinkaan avaimiaan anna. Johan nyt. Ei anna, ei anna.
Nyt saamme pitää tämmöistä hyvänämme. Ihan vaan oma syymme.» »Emmekö voi sitä millään parantaa?» »Tiedän minä yhden keinon. Rupeamme oikein totisiksi ja jyrkiksi heitä kohtaan, että ymmärtävät pysyä jonkun verran loitompana. Näytetään herroille, tokko tunnemme, mikä käy laatuun, mikä ei. Taikka saavatko meitä kohdella, niin vaan kuin tahtovat.» »Olga kulta, en minä osaa.
Se on mies, josta hänen toverinsa ovat oikeutetut toivomaan mitä suurimpia, sanalla sanoen, mies, joka kuuluu "siihen riveiltään yhä taajenevaan kantajoukkoon ylioppilaskunnan nousevassa sukupolvessa, joka on kerran paneva koko programmin toimeen" Mutta kun he näkivät, kuka piti puhetta, niin he vaikenivat, tulivat totisiksi ja asettuivat hartaasti kuuntelemaan. Hyvät herrat!
Kasvatettu hyvässä perheessä ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vähä liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttö. Katjusha katseli emäntää, mutta käänsi sitte äkkiä silmänsä valamiehiin ja pysähtyi Nehljudofiin, ja hänen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa ankaroiksi. Toinen hänen ankarista silmistään katsoi kieroon.
Corneliolaisen kasvojen piirteet kävivät, hänen tätä kuullessaan, totisiksi ja käskevästi sekä Lyhyesti hän kysyi: "Onko sisarellasi mustat hiukset ja onko hän sinua suurempi ja onko hänellä juhlakulkueissa kultainen seppele? Antoiko hän sinulle nämät kukat? Antoi, sanotko niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät