United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No mutta Laurits'illa on aina ollut ikäänkuin koti teidän luonanne, matami! On liian kova kohtalo tulla kotia ja sitten joutua heitetyksi kadulle." Worse käsitti nyt että siinä oli syy jungmannin suruun, ja hyväntahtoisuudessaan hän mielellään tahtoi auttaa poikaa. Matami Torvestad ei vastannut siihen mitään; hän kiersi kalopin ympärilleen ja aikoi mennä.
Minä en lähde, minä en tahdo lähteä, minä menen suoraan konsulin luo ilmoittamaan että hän saa lähettää toisen; minä vannon ett'en lähde!" "Ehk'ette tällä kertaa, vaan toisen kerran, kun juolahtaisi kumppaninne mieleen " "Ei koskaan! Jos saan hänet, niin minä lupaan " Hän vaikeni: ikkunasta näki hän "Perheen toivon" Sandsgaard'in lahdella; ja matami Torvestad hymyili katkerasti.
Itse käytti hän joitakuita sanoja ja lausetapoja, jotka muistuttivat asiantuntevia hänen pitkästä olostansa Gnadanissa, ja häntä suuresti miellytti pienten pietistillisten kirjain lukeminen, joista hän itse oli muutamia kääntänyt saksan kielestä. Perheen-huoneesta matami Torvestad meni kutomahuoneesen, jossa palveluspiika heitteli sukkulaansa ahkerasti ja tahdikkaasti.
Martta tunsi ilmassa että se harmittaisi matamia; ja siinä olikin oikeassa. Matami Torvestad joutui aivan hämilleen. Vaan hän maltti aina mieltään, palasi huoneisinsa ja jäi hetkeksi seisomaan miettimään. "Saara! pane teepannu tulelle. Martta sanoo kapteni Worsen lähtevän matkoille; vaan minä luulen hänen erehtyneen; mitä sinä arvelet?" "Minäkö äiti?"
Kun nyt olivat istumassa ja kaikki oli hiljaa, sanoi matami Torvestad: "No pikku Erik Pontoppidan! voitko kertoa minulle mistä puhuttiin seurakunnassa?" "Pyhennyksestä" sanoi vaaleanaamainen poika oven suusta nopeasti ja yksitoikkoisesti ikäänkuin olisi painettu sähkökellon nappia. "Mitä virttä te lauloitte Henriette! muistanet kai?" kysyi äiti.
"Voit kysyä ystäviltä, eikö joku heistä tahtoisi poiketa meidän luo keskustelemaan siitä, mitä seurakunnassa on puhuttu, ja siten vahvistamaan toisiamme armon liitossa." "Kysyn, äiti." Matami Torvestad meni perähuoneesen, joka oli hieman pimeä, pihan perällä kun oli. Muuten se oli somasti ja kunnollisesti sisustettu, kaikki oli puhdasta ja siistiä, mutta tuntui sentään jotenkin karulta.
Mutta matami Torvestad oli niin kummallisen heikko nuorempaa tytärtänsä kohtaan. Kerran oli hän sanonut: "Henrietten puolesta en pelkää, hän on helposti taivutettu ja armon kutsumus on kyllä hänet herättävä aikanansa. Toisin on sinun laitasi, Saara, sinulla on vastahakoinen luonto, joka aikaisin on pantava Herran kurituksen alaiseksi.
"Vai niin, minä en tietänyt en luullut Torvestad vainajalla olevan mitään tytärtä soveliaassa ijässä." "Onhan hän nuorenlainen minua vähän nuorempi", vastasi Worse kasvot punoittavina, "vaan muuten hän on hyvin vakava ja totinen tyttö." "Hänen perheensä kuuluu heränneitten joukkoon, aiotteko tekin, kapteni Worse, ruveta Haugelaiseksi?"
Mutta Worse peräytyi ja sanoi puoleksi leikillä: "en ole mielelläni vastahakoinen. Mutta minusta te matami Torvestad olette sangen vastahakoinen, kun ette suo Laurits paralle asuntoa. Tehkäämme sopimus? Minä tulen raamatunselitykseen, jos te annatte Laurits'in asua luonanne, mitä? Kätenne, matami Torvestad!"
Matami Torvestad aloitti nyt ja muut jatkoivat ilman virsikirjoja: "Ei enää synnin valta Saa mieltäin hallita. Sen voitan. Jumalalta Saan siihen voimia". Laulettiin kaikki kuusi värssyä. Jaakko Worsen korvissa tämä soi niin kummallisen kolkolta ja ilkeältä kaikki nuo äänet matalassa huoneessa, naisten terävät äänet ja miesten matala murina.