Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Sillä tietäkää, kapteni Worse, minä ymmärrän varsin hyvin että lähdette, päästäksenne irti kaikesta." Hän aikoi jatkaa tällä uhkaavalla tavalla, mutta kapteni hyppäsi seisalleen innoissaan ja hehkuvin kasvoin. "Ei, tiedättekö, matami Torvestad, nyt teette minulle vääryyttä, perhana vieköön anteeksi että kiroilen, mutta mitä on sanottava, se on sanottava!
"Me arvelimme että menisit sinne huomenna?" Fennefos hämmästyi vähäisen, mutta suostui, saadakseen rauhaa; kohta värjärin mentyä heittäysi Fennefos vuoteelleen ja nukkui. Matami Torvestad seisoi hetken aikaa miettimässä Hans Nilsen'in mentyä, niinkuin hänen tapansa oli. Sitten avasi hän tavallansa juhlallisesti kutomahuoneen oven: "Henriette mene ylös ja pane maata!"
Matami Torvestad ei oikein käsittänyt mitä näki, vaan sen hän ymmärsi että Fennefos tavalla tai toisella oli tullut murretuksi; ja semmoisena ehkä olisi helpompi häntä ohjata. "Silloin, Hans, sinä myöskin kysyit minulta, tunnenko jotain kristillismielistä nuorta naista, joka sopisi sinulle. Nyt luulen tietäväni yhden. Tyttäreni "
Vaan enin osa tahtoi jäädä sinne koko yöksi valvomaan ja rukoilemaan kippari Worse raukan edestä ja ollakseen saapuvilla jos jotain tapahtuisi piharakennuksessa. Silloin tällöin joku meni sinne kuuntelemaan oven takaa. Vanhan värjärin ääni kuului, ja se ilahutti heitä, sillä he päättivät että matami Torvestad oli entisellään taas, koska vanhus voi hänelle puhua.
"Ei ihmisen ole hyvä olla yksin, ei ainakaan miehen", lausui matami Torvestad pontevasti, "sen sinäkin tiedät, Hans Nilsen; ja sinä kyllä muistat mitä Paulus sanoo " "Kyllä kyllä", Fennefos kiiruhti keskeyttämään, "koska arvelette että minun pitäisi se tehdä, niin rukoilen Jumalaa kääntämään sitä parhaaksi." "Tahdon puhutella Henrietteä", sanoi matami Torvestad.
Nyt matami Torvestad ei enää voinut malttaa mieltänsä; ja miettimättä hyökkäsi hän huoneesen Henrietten luo ja antoi hänelle aika korvapuustit kummallekin korvalle, sanoen mennessään: "kyllä minä pian opetan sinulle toista laulua; odotappas vaan!" Henriette istui kuin kivettyneenä.
Konsuli Garman puolestaan hieroi käsiänsä, hän oli hyvään aikaan ryhtynyt asiaan. Sitten hän istui tuumimaan ja laskemaan tuota laivan kauppaa; Jumala tiesi oliko se oikeastaan hyvä kauppa. Iltapäivällä matami Torvestad huomasi että Worsen piiat kiireellisesti harjasivat vaatteita ja piiskasivat matka-kapineita.
Mutta nyt Saara katsahti äitiinsä ja silmissään välkkyi jotakin, joka hämmästytti äitiä; hän ei kysellyt enää, sanoi vaan hyvää yötä, ja tytär meni. Matami Torvestad vaipui monenlaisiin mietteisin. Nuoruuden muistelmat heräsivät, eivätkä ne olleet kauniita. Hänkin oli annettu miehelle, jota ei tuntenut; vanhempi häntä oli hänkin ollut; vaan hän oli ymmärtänyt kohdella vaimoansa oikealla tavalla.
Mutta nyt Nikolai Egeland'in kunnianhimo paisui ja hän aloitti pisintä raamatunlausetta, mitä osasi: "yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan", mutta matami Torvestad katkaisi hänen puheensa lempeästi: "Ihmeellinen on uudestisyntyneen ihmisen laita; hän ei ole minkäänlaisen synnin eikä maallisen himon orjana, ei viattomissakaan asioissa.
Matami Torvestad katseli vakaasti tyttäreensä; mutta Saara, joka seisoi kyökissä pöydän ääressä pesemässä astioita päivällisen jälkeen, ei nostanut silmiänsä, jotka olivat tummat ja suuret, pitkillä ripsillä ja mustilla kulmilla varustetut.
Päivän Sana
Muut Etsivät