Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Toiselta puolen oli niin luonnollista, että matami Torvestad nyt ajattelisi omia tyttäriänsä, etupäässä Saaraa, jotta olisi sopinut pitää Hans Nilsen'in kysymystä melkein kosimisena. Mutta hän pyysi välttää vastausta.
Hän tuli suurista huoneistansa, joissa vielä oli vähän valoa laskeuvasta auringosta. Mutta täällä oli pimeää ja ahdistavaa; kaksi talikynttilää seisoi messinki-jaloissa valaisten pöytää ja raamatun pulpettia; mutta huoneessa ei näkynyt muuta kuin sarja kasvoja pitkin seiniä. Ei toivomistakaan päästä pois. Matami Torvestad otti häntä ystävällisesti kädestä ja vei hänet sisään.
Romarino osti itselleen talon ja eli hyvin suurellisesti. Vanha Worse pudisti päätänsä. Viipyi vähän aikaa ennenkuin matami Torvestad käsitti että hän täydellisesti oli erehtynyt tyttärensä suhteen. Vaan vähittäin hänelle selvisi, ett'ei siihen voinut mitään.
"Siinä varmaankin teet oikein, rakas Saara", vastasi matami Torvestad hyvin ystävällisesti, mutta huulensa vapisivat, "ja kenties se oli ajattelemattomasti tehty minulta. Toivon että tulette meille illalla?" "Jos mieheni tahtoo."
Matami Torvestad vei nyt Worsen nojatuoliin; kipparin oli hyvin paha ollakseen ja hän kiroili mielessään sekä Laurits'ia että matamia. Mutta Laurits istui autuaana eräällä pallilla kahden lihavan matamin takana, joiden välistä hän näki vähän Henrietteä. Saara tervehti ujosti kippari Worsea; tämä silitti hänen päätänsä; olihan hän nähnyt Saaran kasvavan pienestä tyttösestä.
Hans Nilsen hämmästyi ja hänelle tuli paha ollakseen, vaikk'ei tietänyt mistä syystä; matami Torvestad tervehti häntä ystävällisesti, vaan itse hän ei vielä mennyt paikallensa istumaan; hän käveli hieman kuumeentapaisesti, kunnes Jaakko Worse viimein tuli. Avatessansa ovea, Worsen teki suuresti mieli pötkiä tiehensä.
Kaptenin mentyä matami Torvestad käski Henrietten panemaan maata; Saara aikoi mennä samalla, vaan äiti käski hänen jäämään. "Nyt saat kiittää Jumalaa kaikesta hänen armostansa, Saara!" "Niin, äitini." "Etkö kiitä minuakin?" Saara oli ääneti eikä liikahtanut.
Kippari Worse ei tuota pyhennys-asiaa ymmärtänyt, ja häntä rupesi kovasti väsyttämään. Häntä pitivät vielä valveilla yksistään Saaran pienet sormet, jotka niin ahkerasti liikkuivat pyhän kirjan lehdissä. Viimein hän kuitenkin olisi nukkunut; mutta silloin matami Torvestad ehdotti, että he yhdessä veisaisivat erään virren. Saara otti nyt virsikirjan, piti sitä kaptenin edessä, ja laulu alkoi.
"Kiitos, mutta minä tahtoisin mieluummin itse " "No niin, minä luotan sinuun; hän on tuolla kutomahuoneessa." "Nytkö kohta! Minä arvelin " "Ei ole mitään syytä lykätä sitä toistaiseksi", vastasi matami Torvestad, avasi oven ja huusi ulos palvelustytön; sitten antoi hän Fennefos'in astua sisään. Hän antoi viedä itsensä kuin koira. Ei epäilemistäkään, ett'ei matami tietänyt kaikkia.
"Tuleeko siitä pitkällinen matka?" "Sitä ei ole helppo tietää. Hän tahtoo että minä " "Kuka tahtoo, sanotte?" "Konsuli konsuli Garman; hän lähettää minut Bremeniin laivan ostoon." "Lähettää?" sanoi matami Torvestad hymyillen epäilevästi, "en luullut että toinen kumppani noin ilman muita mutkia voi lähettää " "Kumppani!
Päivän Sana
Muut Etsivät