Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mitä sinä nyt näin paikalla, torui emäntä. Sitä minä, että minä en rupea talossani elättämään semmoista kirkottelematonta. Sen pitää mennä. Mene sinä käyttämään. Mitenkä se nyt vielä, eihän se ole niin terve, että jaksaisi... No on meillä siksi hyvät kärryt, ettei niissä säry, jos ei muuten hyppine. Tuokin lapsi näkyy olevan niin huono heittää yksinään. Mitä yksinään.
"Oi, Herra Jesus, Lenore, mitäpä pidät minua hameesta kuin pieni lapsi?" torui Ilse suuttuneena; hän irroittihe minusta ja veti minut käskeväisesti jälleen luoksensa. Kuinka minä häpesin!
Sen että nuori mies osoitti melkein ihmeteltävän kaunista tyttöä kohtaan huomaavaisuutta, piti hän nyt luonnollisimpana asiana maailmassa, ja siitä suuttumisen saattoi synnyttää vaan satunnainen, terveelle järjelle käsittämätön oikku. Semmoisen oikun syyksi luki hän siis eilis-iltaisen pahan tuulensa, ja torui hiukan itseänsä siitä, että oli tehnyt itsensä syypääksi juonikkaisuuteen.
Niemimäkelän lapset lähtivät kotiansa heti, kun olivat tyyntyneet, ja siellä Kasperi kertoi vanhemmilleen kaikki; mutta eivät he tuosta olleet juuri millänsäkään, sillä he pitivät sitä hyvänä, kun Lukulan Matti torui omaa poikaansa, eikä toki koskenut Kasperiin.
Hän puhui vuoroin totta, vuoroin leikkiä, vuoroin innostutti, vuoroin manasi ja moitti, torui ja ruoski. Mutta kun me sieltä erosimme, niin oli jotain, en tiedä mitä se oli, olin saanut jotain... Olit saanut isänmaan, Robert! huudahti Lauri.
Usein katsoi hän vesissä silmin pöytään, jossa muut istuivat syömässä. Eräänä päivänä sattui hänelle se kova onni, että kivivati särkyi, ja kun pojan vaimo tästä häntä torui, ei hän virkkanut sanaakaan puolustukseksensa, vaan ainoastaan huokasi. Seuraavalla atrialla täytyi hänen tyytyä puuvatiin, jonka pojan vaimo oli vartavasten hänelle ostanut.
Hän teki nyt tehtävänsä hiljaa, ja vähitellen heräsivät muut, ja tuskin oli Rosel saanut silmänsä auki, niin jo kutsui luoksensa Avojalan ja torui hänet pahanpäiväiseksi, sillä Rosel oli kadottanut kauniin kaulahuivin.
"Onko se siis totta, Ilse?" kysyi hän alakuloisesti ja pani kätensä ristiin. "Katsokaapas vaan noita lapsia, eivätkö he valita, juuri kuin leikkaisi joku kurkkua tuolta tytöltä!" torui hän; mutta minä huomasin aivan hyvin, ett'ei hän ollut hyvillä mielin kiivaudestani.
Marit huomasi sen, mutta hymyili vaan salaisesti, eikä ollut siitä tietävinänsä. Vigleif oli myös osallisena kaikissa koirankureissa siinä seudussa, ja valituksia kuului ehtimiseen; milloin oli hän kivittänyt lehmiä, milloin vetänyt aidan keskelle tietä, jota ihmisten oli ajaminen, milloin haukkunut vanhaa akka parkaa ja raakoja sanoja puhunut. Tore, isä, huolistui tästä ja torui poikaa.
Ylpeä poika! Minä revin hänen runonsa rikki ja heitän palaset tuleen." "Vieno sinua, kuinka olet paha," torui rouva. "Tiedäthän, että hänen entinen isäntänsä lähtee tänään kaupungista pois. Ja sinä et olisi laskenut häntä sanomaan hyvästi. Vieno sinua, kuinka olet häijy ja paha." "Enkö olisi laskenut? Tällä ajalla olisi jo sata kertaa ehtinyt sanoa hyvästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät