Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Kun Tommi pari vuotta oli poissakin näiltä paikkeilta, ei Petterini paljonkaan ole hänen kanssaan seurustellut." "Se ei asiaan mitään vaikuta. Tommi ei niin kaukana oleskellut, ett'ei heillä olisi tilaisuutta ollut yhdessä ilkeyksiä harjoitella. Sitä paitse Tommi jo kaiken tämän kesää on ollut vanhempainsa luona."
ARISTARKUS. Missä hiiessä on teidän Preussiläisenne? FUCHS. Täällä olvituopissa. MAX. Tosi, mutta kansi on lujasti kiinni, ja he ovat kovin pieniä. FUCHS. Ja niin konstillisia. ARISTARKUS. Halkasenko pääkollos, mies? TOMMI. Tunke hän olvituoppiin pää edellä pienten pirujen ruuaksi. ARISTARKUS. Kuul, alarmi käy. Te kirotut kappaleet! ANTON. Elä elä koske häneen, hän on sairas.
"Eläkää vielä sata vuotta!" huudahti Risto, "ja jos olette jonkin tarpeessa, niin muistakaa että teillä on minun luonani kasvulla tuhat ruplaa." "Auttakoon Jumala, ettemme sitä eläessämme tarvitsisi," sanoi Tommi juhlallisesti, "vaan antakaa sen pääoman korko lapsillenne säästörahaksi, se on hartain toivoni ja tänään tunnustan Leenani olleen aivan oikeassa anoessaan sinut minulta mieheksensä.
Sentähden Pettteri pistäysi jäljessä, kun Tommi läksi Anna Heikkisen kanssa koivukkoon. Hän toivoi siellä saavansa rauhassa Tommia puhutella ja tahtoi myöskin tietää, mitä noilla kahdella oli koivukossa tekemistä.
Kenties oli Tommi jo lähtenyt sieltä ja saattoi taas niinkin tapahtua, ett'eivät nuo vihastuneet miehet toisiaan tapaisikaan, mutta silloin silloin palajaisi Yrjö takaisin hänen luokseen, tutkimaan taaskin, mihin hän oli Tommin jättänyt.
Tommi nousi, nähtävästi tappiostaan enemmän häpeissään kuin peloissaan. »Mutta rohkea sinä olit, se minun täytyy tunnustaa», jatkoi Vennu. »Piru ollen, kun tällaisten miesten joukkoon uskallat yksin tulla!» »Luuletko sinä sitten, että minä nyt vapisen?» kysyi Tommi verrattomalla kylmyydellä. »Et, lemposoikoon, näytä siltä. Mutta ottakaa miehet tuoleja tuvasta, näkyvät nämä menneen vähän rikki.
Tuon tuostakin, kun Tommi hampaita irvistäen teki onnistumattoman heiton, vetäysi Vennun silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi kohta. Kovasta ponnistelusta väsyneenä alkoivat Tommin heitot olla heikompia.
Tommi tuli hyvin vakavalla katsannolla, mutta niin pian kuin hän Annan hoksasi, huudahti hän ihastuksesta ja seisoi samassa tuokiossa aidan toisella puolen hänen luonaan. Hän ojensi kätensä aidan yli Annalle, mutta tämä astui askeleen taakse päin ja pudisti eväten päätään.
»Kolme ruplaa.» Esa tempasi taskunsa. »Onko teillä rahaa?» kysyi hän toisilta. Iikan Antti ja Ella ottivat sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi pöytään ruplan. Pitemmittä mutkitta korjasi Tommi rahat taskuunsa. »Korjaa nyt joutuun luusi, taikka...» uhkasi Esa. »Taikka ... ei mitään!» ärjäisi Vennu. »Minä olen isäntä meillä, ja meillä ollaan niin kuin minä sanon! Niin te kuin muutkin.
Jumala siunakkoon! Taakka verraton. ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittemän viikkoa syötetty seittemänvuotinen karju. TOMMI. Ja niin hän sylissämme röhisi. ANTON. Jumala siunakkoon käsivarsiani! ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi. TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton alle, ja me, hänen kantajansa, nukumme pian yhtä makeasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät