Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kylmä oli talvinen yö helmikuun keskivälissä. Härmäisinä seisoivat puut Kaisaniemen puistossa. Kuu paistoi kirkkaasti, ja sen valo laskeutui vuoteelle, jossa lepäsi pieni poikanen. Tämä lapsi oli paronin pikku Tommi. Hilja istui vuoteen vieressä itkien, sillä hänen rakas lapsensa oli kipeänä.
Leena! annapas kirje tänne." Tommi otti kirjeen ja luki: Kunnianarvoisa metsänvartijan kukka!
"Tiedän," keskeytti häntä Tommi katkerasti, "että hän vainoo minua, vainoo ja vihaa koko meidän perhettä aina siitä, kuin olemme kylään tulleet." "Ei se mihinkään hyödytä, että me niistä asioista vielä puhumme," vastasi Anna surullisesti. "Me lapset emme sitä voi auttaa. Me voimme vaan kerran vielä antaa toisillemme kättä kaikessa sovussa, Tommi, ja luvata ilman vihatta muistaa toisiamme."
TOMMI. Minä uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara. PATRIK. Vait, sinä kirottu kappale! Kaikki äänettä kuin muuri!
"Tommi," sanoi hän ja ojensi kätensä ikäänkuin tuli hänen siten pitää nuorukaista itsestään erillään, "vasten tahtoani olemme joutuneet tänne kahdenkesken, mutta koska luullakseni en toista kertaa saa näin sopivaa tilaisuutta, tahdon ottaa tästä hetkestä vaari ja pyytää sinua olemaan järkevä ja tyyne. Sen olen sinulle jo kerran ennen sanonut, etten minä ole mikään kelvotoin vaimo.
"Sitä en suinkaan usko," vastasi Katri, "luulen talonpojan pieksemisestä tulevan pahemmaksi ja päälliseksi puolihulluksikin, jos arvaa oikeassa olevansa, ja näyttääpä siltä kuin Risto ei olisi aivan väärässä, sillä varmaankin on kartanon herra antanut hänelle luvan perata aituusta." "Mikä sinun ja tyttären tänään on?" kiljui Tommi.
Harvoin hänen huulillansa hymyilyä näin, mutta kerran kuitenkin hänen mustat silmänsä loistivat ilosta, kun hän tädillensä sanoi: »Katsokaa, kuinka Tommi nytkin on minun poikavainajani näköinen». Paronitar oli leski, ja hänellä oli ollut pieni poika, joka hänen suureksi murheeksensa kuoli parin vuoden vanhana; tätä lastansa hän muisti kaipauksella vieläkin.
TOMMI. Taidattepa asettaa minun alas maahan suoraksi kuin ranka ja käskeä Bonifaciuksen löylyttämään oikein sakramenskatusti.
"Tommi," sanoi hän sortuneella äänellä, "Tommi" ja rivakkaasti kääntyen, heitti hän aran, hätäisen katseen siihen suuntaan, josta tuuheiden koivupuitten välistä komean kartanon katto näkyi.
TOMMI. Mutta antaa toki ryysyen tuultua. ANTON. Tuultua, pinnaen oltta naamaansa? TOMMI. Raikas ilma ja raikas olvi on paras lääkäri. ANTON. Tämä ei käy päisin, mummo, teillä ei ole lupa heille antaa houreensa kannatteeksi. Me kiellämme. MAURA. Pidä kitas, sinä roisto. Heille annan välskärin luvalla. ANTON. Välskärin luvalla?
Päivän Sana
Muut Etsivät