Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
MARIA. Voimmehan lukea sillävälin. ANTTI. Tee tuo. Herra panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä. Sela! Syntiä teemme Jumalaa kohtaan, kun näin toivottomuuteen vaivumme, vaikka Herra itse sanassaan lupaa meitä auttaa. ANTTI. Eihän tässä apu ole mahdollinen, kun tyttö itse sanoo rahat ottaneensa. MARIA. Herralle ei mikään ole mahdotonta. Pankaamme vaan toivomme häneen.
Luuletteko, että Mars tai Venus tähden asukas vuoren huipulta katsellessaan kaupunkiemme kaduilla ja toreilla liikkuvia pieniä, mustia pisteitä, joita me ihmiset olemme suunnattomassa avaruudessa, liikkeittemme, rakennuksiemme, kanaviemme ja koneittemme nojalla saisi tarkan käsityksen järjestämme, siveydestämme, rakkautemme, ajatustapamme, toivomme laadusta, sanalla sanoen sisimmästä todellisesta olemuksestamme?
Kukaties kesä ei ole ollut kyllin lämmin sulattamaan jäitä, joihin Ellenor on puuttunut; kukaties Griffin on lähtenyt laivastansa ja käynyt jäitse johonkin uutis-asutukseen Grönlantiin taikka Eskimojen majoille, joissa hän viettää talvea. Kukaties niin, kylläpä on monta 'kukaties'tä', joihin saatamme perustaa toivomme. Siis ystäväni, odottakaamme, odottakaamme kärsivällisesti!"
Silloin toivomme, että olisi meilläkin jury-oikeus, että voisimme mekin saada päätöksen, minkä perustus on moraalinen vakuutus ylipäänsä, eikä ainoastaan näkyvät todistukset. Tulee enemmän katsoa aikomukseen ja mieleen kuin tekoon, sanoo viidesneljättä tuomarin-ohje, mutta kuitenkin panee meidän lainkäytäntö päävoiman todistuksiin.
Läksin sinne vaimoni kanssa kävelemään ja jouduimme perille vanhan joulun illaksi. Tein talossa hyvän illan. Se vastattiin ja kysyttiin kuulumisia. Ei kuulu muuta kuin tulimme kysymään onko täällä kristittyjä? Niin ollaan kaikessa heikkoudessa, vastasi isäntä. Siitä syntyi keskustelu ja haastelimme siinä mielipiteemme ja henkemme halut. Mekin toivomme sellaisia vieraita, sanoi talonväki.
Hänen suunsa meni hymyyn, noin ikäänkuin vastoin tahtoaan. Ja katse oli vähän kummallinen. Eivät tytöt oikein varmasti tienneet päättää, mitä ne merkitsivät. Mutta Ines ei hämmästynyt. »Se on meidän yleinen toivomme.» Ja hän katsoi ympärilleen, saadakseen puolta. »On, on. Meidän yleinen toivomme», kaikui joka suusta. »Hyvä!» lausui pastori. »Sopii juuri minunkin programmiini.» Mikä ilo!
»Mitä hän kirjoittaa?» »Että meidän toivomme pikemmin synkistyy kuin kirkastuu, mutta hän pyytää minua kestämään ja lupaa vast'edes hankkia minulle hyvän paikan Ruotsista.» »Ruotsistako?» toisteli Elina ihmetellen. »Tahtoisitko sinä muuttaa sinne?» »Tietysti», vastasi Miihkali huolettomasti ja nousi. »Täällä olemme me ainoastaan köyhiä rajavartijoita.
Mutta kaikessa tässä olimme me kuitenkin tyytyväisiä, sillä me perustimme toivomme osaksi tuohon luvattuun Ukraine'n maahan, jossa maidon ja hunajan piti tulvailemaan, ja osaksi Puolasta tuotavaan apuun, jota kenraali Lewenhaupt'in oli käsketty tuomaan meille. Pian kuitenkin piti meidän kauhuksemme havaitsemaan, että turha oli toivomme ollut.
Ja seuraavana aamuna katseli aurinko murheisella silmällä yön tekoja, hyyrteistä, jäätynyttä laihopeltoa. Astuivat myös veljekset varhain pirtistänsä ulos, huomasivat kamostuen hallan hävitystyön, ja synkeäksi kävi heidän mielensä. Kahden, kolmen päivän päästä näkivät he tuon ennen mehevän laihon valkeana, kuihtuneena edessänsä. JUHANI. Niin meni toivomme, kultainen niittomme meni.
Mutta hänen vanha sydänvikansa... Sydänvika? Se lienee kuitenkin parannettavissa. Me toivomme, että se on parannettavissa. Sillä on sentään sääli niin suurta miestä. Johannes katsoi häneen. Rouva oli lausunut nuo sanat aivan yksinkertaisesti ja luonnollisesti. Hän tunsi hyvin vähän rouva Rabbingia. Esitellyksi hän oli tullut, mutta ei juuri enempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät