Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
ja sanas, jotka äsken toistin, sattui niin yhteen uutten saarnamiesten kanssa, ett' usein heitä kuulemassa kävin. Pyhiltä niin he minuun vaikuttivat, ett' itkin, nähden heidän kyyneleitään, kun heitä vainosi Domitianus. Ja ollessain maan päällä aina autoin ma heitä, ja muut lahkot kaikki multa he himmensivät tapain-puhtaudellaan.
Hän ei nähtävästi vielä voinut tointua eikä ymmärtää minua täydellisesti. Niin, niin, toistin minä jonkinmoisella katkeruudella ja siihen te yksinänne olette syypää, te yksinänne. Miksi te itse ilmaisitte salaisuutenne? Kuka teitä saattoi kertomaan kaikki veljellenne? Hän oli itse tänään luonani ja kertoi minulle teidän keskustelunne hänen kanssansa.
Minä kiirehdin suostumaan hänen ystävälliseen ehdoitukseensa, avasin Peggotyn kukkaron ja käänsin sen ylös alaisin hänen käteensä. "Tahdotko käyttää niistä jotakin nyt?" kysyi hän minulta. "Ei, kiitoksia", vastasin minä. "Sinä saat, jos tahdot, sinä tiedät sen", lausui Steerforth. "Sano sananen vaan". "Ei, kiitoksia, Sir", toistin minä.
"Isä, isä!" huusin minä tuskallisesti ja toistin rukoukseni päästä sisään. "Mene! älä kiduta minua!" huusi hän maltittomasti ja meni huoneen toiselle puolelle. Minun täytyi totella, ett'en häntä ärsyttäisi, ja menin pois silmänräpäykseksi. Alhaalla paloi lamppu ja minä menin hänen huoneesensa, järjestääkseni kaikki yöksi.
Hän oli yhtä mykkä ja tunnoton, kuin arkku, josta hänen muotonsa sai ainoan elon merkin, joka siinä oli. "Hän lähtee pois vuoksen kanssa", arveli Mr. Peggotty kätensä takaa. Minun silmäni olivat kosteat, ja niin olivat myöskin Mr. Peggotyn; mutta minä toistin kuiskaten: "vuoksen kanssa?" "Rannikolla ihmiset eivät saata kuolla", vastasi Mr. Peggotty, "ennenkuin vesi on melkein kokonaan laskenut.
"Minä olen kerjäläinen!" "Kuinka saatat olla niin typerä", vastasi Dora, vähän napaisten kättäni, "että istut tässä ja lasket semmoisia juttuja? Minä panen Jip'in puremaan sinua!" Hänen lapsellinen käytöksensä oli minusta mitä suloisin käytös mailmassa, mutta nyt oli tarpeellista puhua selvästi, ja minä toistin juhlallisesti: "Dora, oma henkeni, minä olen sinun häviöön joutunut David'isi!"
Siinä alkoivat jo tähtiöt välkkyä, kimallella. Mitä minä olin luullut lehdikoksi, olikin tumma pyöreä mäen törmä. "No mutta missäs sitä nyt ollaan sitten?" toistin minä ääneen, pysähtyen kolmatta kertaa ja kysyvästi katsahtaen englantilaiseen keltaisenkirjavaan koiraani, Dianaan, kieltämättäkin viisaimpaan kaikista nelijalkaisista luontokappaleista.
Taaskin tuli Suomen asia ja silloinen tilanne esille, ja minä toistin osaksi samoja asioita, joita jo edellisenä päivänä olin kertonut Gjellerupille, mutta nyt me kaikki puhuimme saksaa sulhasen takia. Ja tällä kertaa Gjellerup lämpeni ja lupasi kirjoittaa asiasta ja osoitti yleensä suurta ymmärtämystä.
Minun piti puolentoista tunnin kuluttua menemän Frau Luise'n taloon, eikä rukoushuoneelle, koputtaa alhaalla ja astua sitten kolmanteen kerrokseen. Sanonko taasen: "kyllä?" kysyi poika. "Kyllä," toistin minä ja lähdin kävelemään pitkin Rhein^in rantaa. Ei ollut enää aikaa palata kotiin, ja kaduilla minä en tahtonut kuljeksia.
Hän oli taas vajonnut hiljaiseen miettimiseensä, mutta yhtäkkiä sanoi hän: Tulkaa, tulkaa! Syvyys vetää minua puoleensa! Miten sinun on laita, Fabiani? kysyin minä häneltä ja otin häntä käsistä kiinni. Minulla on täällä, sanoi hän ja laski kätensä sydämensä kohdalle, paha, joka on minun kuolettava! Pahako, toistin minä, pahako, eikä parannuksen toivoa? Ei toivoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät