Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Jollet voi tehdä sitä, pelkään, ettet koskaan voi rakastaa minua. Oletko varma, ettet välisti ajattele, että olisi ollut parempi, jollet olisi" . "Tehnyt mitä, lemmittyni?" Sillä hän ei yrittänyt jatkamaan. "Ei mitään!" sanoi Dora. "Ei mitään?" toistin minä.
Minä halusin ... alkoi Asja, koittaen hymyillä, mutta hänen vaaleat huulensa eivät totelleet häntä: minä tahdoin... Ei, en voi, sanoi hän ja vaikeni. Ja todellakin, hänen äänensä keskeytyi joka sanassa. Minä laskeusin istumaan hänen viereensä. Anna Nikolajevna, toistin minä, enkä voinut minäkään sen enempää sanoa. Tuli äänettömyys. Minä yhä pitelin hänen kättänsä ja katselin häneen.
Kun minä kerta löysin hänet toivottomuuden tuskissa kammiossaan, minä sanoin: veli Martin, uskotko sinä syntien anteeksi-antamusta, niinkuin Uskontunnustuksessa kuuluu? Hänen kasvonsa kirkastuivat heti." "Syntien anteeksi-antamusta!" minä toistin pitkäänsä. "Isä, minäkin uskon sen. Mutta anteeksi-antamus seuraa vasta hyvää hengellistä sortumusta, synnintunnustusta ja katumus-harjoitusta.
"Tietäisitkö, kuinka ostaisit sen, lemmittyni?" toistin, jos olin hyvin taipumaton. Dora ajatteli vähän ja vastasi sitten suurella riemulla: "No, teurastaja tietäisi kyllä, kuinka myydä se, ja mitä minun siis tarvitsee tietää sitä? Voi, sinä tyhmä poika!"
Minä lähestyin häntä... He ovat lähteneet! tokaisi hän ennenkuin ennätin kysyä, oliko Gagin kotona. Ovat lähteneet?... toistin minä.... Kuinka lähteneet? Minne? He lähtivät tänä aamuna kello kuusi, eivätkä sanoneet, minne lähtisivät. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.? Minä olen herra N. Teille on kirje emännällä. Piika meni ylös ja palasi kirje kourassa. Kas siinä, olkaa niin hyvä!
Kerran kehoitettiin minua olemaan useampia vuosia yhdessä talossa, että oppisin kaikkiin töihin. »Kaikkiin töihin!» toistin minä pilkallisesti. »Kyllä minä nyt olen niin oppinut töihin, ettei tarvitse enää yhtään oppia», lisäsin itserakkaasti. Jäljestäpäin olen kumminkin, usein kyllä, huomannut, ett'en vielä nytkään ole kylläksi oppinut »kaikkiin töihin».
"Kadottakoon kaiken pahuuden isä hänet", lausui pikku nainen, pitäen ylöspäin etusormeansa minun ja säkenöivien silmiensä välissä, "ja kymmentä kertaa pahemmin kadottakoon tuon ilkeän palvelian; mutta minä luulin, että te se olitte, joka olitte lapsellisesti rakastuneet tyttöön!" "Minäkö?" toistin minä.
Mutta sitä tehdessäni lausuin kovalla äänellä: "Hyi!" "Hyi, Nelly," sanoin minä katsellen koiraani, joka pää vinossa hartaasti minua katseli, "hyi! Nelly," toistin vieläkin, "mikä inhoittava ja kummallinen juoma tuo on!" Ja mikä oli syynä siihen, että minä noin tätä juomaa halveksin? Minkätähden minä jätin juomiseni kesken? Mikä ajatus se oli, joka saattoi minun jättämään osan viinistä juomatta?
Kun minä tavan takaa rauhallisesti toistin sanat: nje ponimaju, yltyi hänen puuropadan porinaa muistuttava sanatulvansa, ylähuuli vääntyi käppyrälle ja hammasten välistä tuntui lopulta singahtelevan tulisia kipunoita. Kun hän lopuksi alkoi hysteerisesti toistaa sanaa: familja, ymmärsin hänen tahtovan tietää nimeni.
Muurikadun varrella olevaa taloa ei hän enää näkynyt muistavankaan. Mitä nyt oli tapahtuva? Minä toistin ehdotukseni tunnustaa kaikki herra Claudiukselle, mutta Charlotte hylkäsi sen, sanoen kiivaasti ja pisteliäisesti, että kammarini kukkasenlemu oli varmaankin hurmannut minut. Sen jälkeen kuuntelin ääneti hänen valituksiansa. Viisi viikkoa oli kulunut tulipalon ja kovan koetukseni tapahduttua.
Päivän Sana
Muut Etsivät