Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. marraskuuta 2025


Miksi, hän miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin, vielähän paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet kukkia, lehtiä suo; ylishuonepa kaunistamatta vielä on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa sammalseinät ja mustunehet nuo seinillä taulut! Siltäkö näyttääkin, kuin oisi hän tottunut moiseen!

Kun kävi mahdottomaksi hoitaa rinnan kahta ihan erilaista tointa, myi Burns vuokraoikeutensa Ellislandiin, ja muutti v. 1792 vaihteessa Dumfriesiin, Solway-lahden rannalle, antautuen yksinomaan tullin palvelukseen. Tämä oli raskas ja Burnsille itselleen onneton askel, mutta runoilijan terveys oli huonontunut ja hän tahtoi kuoleman varalta turvata perheelleen valtioneläkkeen.

Valva ja Maila olivat erittäinkin innostuneet asiaan ja sanoivat, että jos toimeen ryhdyttäisiin ja ommeltaisiin arpajaisvoittoja, saataisiin pian alkukassa, ja sitte jatkettaisiin tointa aina eteenpäin, jotakin hyvää tarkoitusta varten; tarpeita oli pitäjässä kyllin. Ja kuin alkuvarat kerran olisivat koossa, menisi asia kyllä itsestään.

En aio minäkään tässä laiskan tointa pitää, sen saat nähdä, minä aion ruveta voimistelun-opettajaksi, ja Helka aikoo tulla veistotyön-opettajaksi! Onneksi olkoon! Vai niin, teistä ei siis kumpikaan aio naimisiin mennä, ehkä se on olevinaan vanhanaikuista; mutta minä aion hankkia itselleni rouvan, ja kaunis hänen täytyy olla.

Mut muilla kun pellot on perkatut, Häll' auran koskematointa Ja kylmää korpimaat' oli vaan, Joka raatajan vaati tointa. Mut kirvehen eestä ne kaatui puut. Siell' ankaraa oli työtä, Ja niinkuin ainakin viertomies Hän raateli päivää, yötä. Ja viesti tuosta kun kiersi maan, Oli arvelu kaikellainen: Ken ilkkui, ken taas kummastui Hän uskoi ja toivoi vainen.

Ei kaukana perässäpäin tulivat, erään Afrikalaisen jääkärijoukon seuraamina, suuri rivi marketentari-rattaita, joita omasi ja hallitsi korkeimmassa määrässä erilainen kansa. Ranskalaisia marketentaria, ruskettuneita, miesmäisiä ja rumia, ja Juutalaisia, jotka eivät täälläkään unhottaneet kansalaistensa tointa. Kas niin.

Nyt koetin varoa, etten koskaan tarpeellista tarpeettomain kasaan heittänyt. Vaarini aseman pappilan perheessä huomasin kohta ensimäisenä päivänä. Hän oli nimittäin isäntärenki, ja kaikkein täytyi totella häntä yksin pienimmissäkin. Paljo olikin hänellä tointa ja puuhaa, sillä rovastilla oli iso puustelli hoidettavana.

Ei hän ollut omissa piireissään vielä koskaan nähnyt ihmistä, joka olisi niin epäilemättä asettanut yhteiskunnallisen tehtävänsä omien yksityissuhteittensa tasalle, tai hän ei voinut edes keksiä ainoatakaan muuta tointa, joka olisi ollut yhtä vastuunalainen ja yhtä selvästi välttämätön ihmisille, kuin Gabrielin.

Kuinka jaksat ja mitä uusia maailmalta? MIKKO. Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se. Niin, pojat, vankkaahan täällä, Jumalan kiitos, aina sentähden vähän työtä ja tointa kylissä ja kartanoissa.

"Minä luulin kerta", lausui Mr. Wickfield, "että tahdoitte lähettää Maldon'in ulkomaille, suotuisaa eroa aikaan saadaksenne". "Ei, ei, ei!" vastasi tohtori. "Ilahuttaakseni Annie'ta ja hankkiakseni jotakin tointa hänen lapsuutensa kumppanille. Ei mistään muusta syystä". "Sen minä jälestäpäin huomasin", sanoi Mr. Wickfield. "Minä en voinut epäillä sitä, kun sanoitte sitä minulle.

Päivän Sana

elävimmillään

Muut Etsivät