United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siinä tuli Ekeviikin asessori rouvanensa ja poikanensa, joka oli sama nuori luutnantti, mihin lukia jo on tutustunut; tuossa tuli hyväntahtoinen, jykevä "vaanjunkkari," jolla oli puustelli pitäjässä.

Tämä onnistui kuitenkin vaan puoliksi, sillä hänen sielunsa silmissä kangasteli aina tuo lumoava lukkarin puustelli Ongermanjoen rannalla ja sen kauniin emännöitsiän "lukkarin Marin" kuva. Rehellinen, vanha lukkari oli jo mennyt isäinsä luokse, vilpittömästi surtuna ja kaivattuna seurakuntalaisiltansa, joille hän aina oli ollut viisas ja luotettava neuvonantaja.

Mutta sehän on kuitenkin ihan metsän reunassa, sanoi Henrik. Ei koskaan vielä ollut heistä lakeus niin pitkältä tuntunut kuin nyt, mielen tehdessä pian päästä perille. Punanen täplä suureni verrattain pian, mutta metsä ei tullut lähemmäksi, vaan pysyi yhtä sinisenä. Ja pian näkyi ettei puustelli ollut lähimainkaan metsän laidassa, vaan että sinnepäin oli vielä saman verran lakeutta.

Hänellä oli ennen ollut puustelli, ja häntä pidettiin yleisesti erinomattain taitavana maanviljeliänä. Hän oli silmään pistävä ihminen kaikissa maanviljelys kokouksissa, joissa hän piti pitkiä puheita guanosta, tiili-torvista, juuriskoista, j.n.e. Taloon tultuansa havaitsi hän paikalla, että me torpparit elimme liian hyvin, ja määräsi meille sentähden toista vertaa suuremman veron.

Uuno, sinä et ymmärrä tätä asiaa. En, en ymmärrä, sanoi Uuno ylenkatseellisesti. Tuolla jo näkyy puustelli, osoitti kyytimies piiskan varrella. Ja sekä Henrik että Uuno samassa unohtivat mitä puhuivat, ja uteliaasti alkoivat tähystää osoitettuun suuntaan. Näkyviin oli ilmestynyt sininen metsänreuna ja sen kupeella punersi täplä. Se oli kappalaispuustelli.

Nyt koetin varoa, etten koskaan tarpeellista tarpeettomain kasaan heittänyt. Vaarini aseman pappilan perheessä huomasin kohta ensimäisenä päivänä. Hän oli nimittäin isäntärenki, ja kaikkein täytyi totella häntä yksin pienimmissäkin. Paljo olikin hänellä tointa ja puuhaa, sillä rovastilla oli iso puustelli hoidettavana.

Samassa tuli pastori sisään, otti kamman taskustaan ja alkoi sukia tukkaansa. Tässä se vasta pappila on ... puustelli ja huoneet parhaita Suomessa, puhui hän ja alkoi siivota piippua, joita oli kymmenkunta suurempia ja pienempiä erityisellä hyllyllä. Saatuaan sen reilaan meni hän kansliahuoneeseen tervehtimään kirkonpalvelijoita, jotka istuivat seinämillä ja joivat kahvia.

Ei se myöskään ollut aivan yksinänsä siinä, vaan sen ympärillä oli kokonainen kylä harmaita rakennuksia. Kun tultiin vielä lähemmäs, nähtiin että puustelli oli sentään vähän erillään kylästä. Siellä ne nyt ovat, eivätkä aavista, sanoi Henrik. Ja jonkinlainen puutarha näytti olevan puustellin takana, ainakin suuri vaahtera ja piilipuu. Ikkunalaudat olivat täälläkin valkoiset.

JUHANI. Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä teen, minä teidän kurja vanhin veljenne?