Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Tiinan hyväntahtoinen nauru tarttui meihin muihinkin ja heti nauroimme kaikki tietämättä mille oikeastaan nauroimme. Isä ja poika olivat ainoat jotka vakavana katselivat toisiaan hetkisen, vaan sitten tarttui Pekka taaskin höyläänsä ja samalla kajahti kehikossa: "aisa toi ". "Etkö sinä anna edes pojallesi kättäkään, ukko?
Ellenin mieleen muistui Tiinan juttu liinasta, joka haisi paloviinalle ja sen kautta muka herättäisi "kalastajien ja pelastajien" huomiota. Ellen ei voinut olla nauramatta. Kun taas katseli Andreaksen jälkeen, oli tämä hävinnyt. Ellen ei voinut oikein päästä selville itsestänsä sinä iltana; hänessä vallitsi kummallinen levottomuus, jota hän ei voinut poistaa.
Hän on ollut maailmaan mieltynyt, elänyt ystävyydessä jumalattomien kanssa, ei ole pitkiin aikoihin tuntenut mitään tarvetta valaista mieltään, ei ole osannut veisata, ei lukea eikä rukoilla. Rovasti antaa Tiinan puhua keskeyttämättä, myhähtelee vähän itsekseen, neuvoo hänet istumaan ja alkaa sitten puhua hänelle lempeästi kuin lapselle.
Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan minä teille että kaikki on hyvin. Joutukaa sisään! kuuletteko tuota pientä laulajaa! Henrik meni sisään kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen ja suuteli hänen kättänsä. Ellen hymyili ja käski Tiinan näyttää Henrikille hänen poikansa. Henrik kumartui lapsen yli ja kyyneleensä putoelivat sen päälle.
Sepä olikin oven puolessa istuville poikaviikareille mieluinen asia, sillä ikävältä heistä alkoi jo yhdessä kohden istuminen tuntua, vanhempain ihmisten nähden, kun eivät ensinkään tohtineet "hilskata." Aika melu alkoikin pirtistä kuulua, semmoinen jyryäminen, että piika Tiinan täytyi kesken kiireensäkin juosta heitä asettamaan. "Oletteko vähemmällä täällä.
Sentähden ruwettiin kiireenkynttä laittamaan häitä; luultiin, näette, että kun häät kerran siwu menewät, niin Tiinan synkkämielisyys katoaa itsestänsä, koskapa tuo tärkeä askel kenties huolestuttaa häntä. Sitäkin enemmän oli syytä siihen luuloon, kun ei Tiina sanonut kenellekään surunsa syytä, waikka kuinkakin hartaasti olisi koetettu sitä selwille saada. Häät tuliwat.
Heidän neljän lapsensa waatteus oli hywin wajanainen, mutta puhtaat ja eheäksi paikatut ne kuitenkin oliwat; eiwätpä wanhempienkaan waatteet kowan pätewiltä näyttäneet. Pikku Tiina oli wanhin lapsista; nuorin näkyi juuri hiljakkoin nähneen ensimäisen päiwänwalon. Heti kun sain päällyswaatteeni pois päältäni, huomasin minä pikku Tiinan katselewan hywin weitikkamaisesti itseäni.
On jo noin parikymmentä vuotta kulunut siitä, kuin aloin eroittaa kummini Heikki Korhosen muista ihmisistä. Silloin lienen vielä ollut aivan pieni, koska minulla ei vielä siihen aikaan ollut omaa päänpeitettäkään, vaan käytin piika Tiinan kanssa yhteisiä.
Ellen jäi istumaan, veti jalat allensa ja liikkui edes-takaisin. Se käy niin hitaasti ja siitä tulee mieli niin oudoksi! sanoi hän. Eikö se ole kaunis mielestäs? kysyi Henrik äreästi. Hän alensi toista olkapäätänsä vähän ja pani päänsä kallelle. Sanoakseni totuuden, niin pidän Tiinan laulua parempana! Henrik tuijoitti melkein kauhistuneena Elleniin.
Kuka se on tuon toolinkin kaatanut...? Nostatko kauniisti pystyyn... Niin, ja olkaa nyt siivolla, eli jos minä käyn isännälle sanomassa, niin se on teille vihassa," kielteli hän kiivaasti poikia. Pojat asettuivat vähän, vaan kun näkivät Tiinan navettaan menevän, alkoivat he pian jatkaa entistä menoansa. Parvettain alkoi väkeä kinkeritaloon tulvailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät