Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ha, ha, oi sitten ei se viivy kauan, hän on ollut kypsä aina nuoruudesta nähkääs Stenbergska, hän on pirun kasvilassa neidin luona Utå'ssa ihmisvainaja. Tämä mies oli akan ainoa sukulainen, hänen ainoa tukensa ja turvansa vankeudessa. Kuules, Tiina minä olen sentään hyvin heikko, lausui akka olisi ehkä hyvä toimittaa tänne pappi. Aiotteko te sitten kuolla?
Minä olin jotenkin lewollisena alkanut kirjettä lukea, mutta yhtä lewollinen en ollut sen loppuun päästyäni. Maailma musteni silmissäni ja se kahdestakin syystä. Mari, itse totisuus ja huokaus, minulle kirjoittanut! Tiina ei rakastakaan minua niinkuin olen uneksinut ja luullut.
Eräänä yönä, jona leski oli saanut nukkua ja Tiina valvoi meni Hilja hiipien ovesta ulos ja riensi taas Nunnamäelle. Siellä istahti hän mäen notkolle. Meri oli tyyni kuin peili, ja laulurastaan ääni kuului saaristosta. Vähäinen vene näkyi merellä; siinä souti kaksi poikaa. Vene läheni rantaa, ja pojat tulivat maalle lähellä sitä paikkaa, missä Hilja istui.
Voisi melkein luulla että sinä olet sen synnyttänyt nyt, enkä minä! sanoi hänen reipas vaimonsa. Tiina nauraa hohotti kyyneleet silmissä ja itku kulkussa. Voi teitä rakkaita pelkuria kaikki! sanoi Ellen. Kutsukaa tohtoria, hän on ainoa järkevä ihminen täällä! Tämän "tapauksen" jälkeen oli Henrik vähän aikaa muuttuneena.
Nain sanoen riensi Hömppö-Tiina niin nopeasti hautojen välitse, että olisi ollut turha yritys koettaa saada häntä kiinni. "Onkohan hänen puheessansa perää", ajatteli Erkki katsellen poistuvaa. "Niin, 'siellä tuli, missä tupruaa'. Paras on olla varoillansa". Kun hän taas tuli kirkon ovelle, kysyi Katri häneltä levottomin katsein: "Mitä Tiina mielii"
Kun Tiina huomasi, että itku autti, oli hänellä itku paljon löyhemmässä kuin ensiaikoina. Monta kertaa mietti Tiina lähteäkseen pois tuosta kolkosta kodista, mutta siihen se aina jäi.
Siellä hän vielä oli pitkällään vuoteella, ei enää tuo entinen hiljainen ja kärsivällinen vaimo, vaan raivoava, mölisevä mielipuoli. Holpainen piteli häntä kiinni molemmin käsin. »Pappia, pappia!» huusi hän, niin pian kuin Tiina Katri ilmestyi ovelle. »Ja lääkäriä», kaikui vielä jäljessä hänelle porstuaan. Tiina Katri juoksi. Ensin papin luokse, sitten lääkärin.
Tyytyväinenkö? kuinka, mutisi tuo vanhus, raappien valkeata päätänsä, tyytyväinenkö? niin kuules Tiina minä olen aina ollut viisas ihminen ja edeltäkäsin laskenut, kuinka minä saisin vanhuuteni rauhaa mutta. Oh, teillä ei ole mitään hätää, sanoi tyttö nenäkkäästi. Rakas Tiina, olethan sinä minun lihallisen sisareni tyttären tytär, sinä olet minun vertani, niin ei sinun tule vastata.
Tiina koetti häntä viekoitella joskus ulos ja ensimmältä se jonkun kerran onnistuikin, mutta kun kapteeni huomasi, että hänen huoneensa oli sillä aikaa puhdistettu, ei ollut Tiinalla enää niitä neuvoja, että hän olisi saanut hänet huoneestansa lähtemään ja tämän perästä ei kapteeni käynyt enään koskaan siihen käpyyn. Kaiken tämän tähden oli kapteenin huone sangen kurjassa tilassa.
"Mutta äiti, koska luulette minun ehtivän ommella?" virkahti Miina. Isä otti piipun suustaan ja sanoi: "etkö sinä ehdi ommella itsellesi niinä neljäntoista tuntina, jolloin et ole työssä?" Miina ei heti voinut vastata mitään ja silloin huusi pikku Tiina: "nyt tulee papinrouva!"
Päivän Sana
Muut Etsivät