Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Jos Alankomaan valtiosääntö vaan sais' olla rauhassa hyökkäyksiltä! Tuo muu sitten antautuis' ihan itsestään." MACHIAVELLI. Kuka ties hän onkin lausunut suoraa totta, mitään järkeilemättä ja kursailematta. Mitenkä saattaa luottamus syntyä ja säilyä, jos alankomaalainen näkee, että tarkempaa huolta pidetään hänen tavaroistaan ja tiluksistaan, kuin hänen onnestaan, kuin hänen sielunsa autuudesta?
Ol' ukko yrmä, mi haasti harvoin, Mut tarkka ja mielevä mies; Hän kohta ties, Mitä tarkoitti kiireinen kulku Ja matkan syyt hän ymmärsi arvoin. Hän Kultaista Laumaa vihaa ja pelkää, Mut herraansa ihailee hän Ja taitoa tän: He rosvosi takaa, mut eessä He lahjoin kulki ja nöyristi selkää. Kun liitto tehtihin ryöstöteistä, Hän ei epäillyt laisinkaan, Ett' tahtoi Iván Vain syntipukkia kanssaan.
"Mene Jumalan kanssa," sanoi Thorsen; laulellen ja hypellen, kuni lapsi, kävi Aiken marttyyriuttansa kohden. Hän ties, että Alits Virtotak oli tuossa raivoavassa joukkiossa, mutta miss' oli tämä? Hän kuuli sen kaikkialla, mutt' ei nähnyt ketäkään. Ei edes yht' ainoata ihmisen kuvainta langennut lumelle. "Ehk' ovat tuoll' ylähällä kirkossa?" ajatteli Aiken Judnir.
Ja maailman rantoja rämpimään, sitä onnea nähden ja kuulostain, talon kohdalla kyltyi silloin vesikeuhkoinen kulkijain. Kovin rinnasta kehno ja jaloistaan, mut työhön tarjousi pystyin päin: "Toki kermamyllyn kampiin kädet tottuvat vähittäin!" Viran sai. Ja parhaista paloistaan veroherkut hälle varata ties talon Ainikki, ruokaisampiin yhä ruokiin pääs pätö mies.
Ja kansalla on historia Nyt toivon tiellä soihtuna. Ja historiaan tää aimo mies Niin kansan hengen luoda ties, Ett' oman muinoiskuvansa Siell' löytää suomalainen, Ja toivo kasvaa voimassa, Jos on se horjuvainen. Sielt' innon uuden kansa saa Ja työhön, työhön kiiruhtaa.
Teepöydässä seura hieno Ties lemmestä paljonkin. Oli naisissa tunnelma vieno Ja herroissa esteettisin. "Tosi lempi on plaatonilainen", Hovineuvos jankutti siin. Hymy rouvan on iroonimainen, Mut sentään hän huokas: "niin!" Ja rovasti puhki ja henki: "Jos lemmimme aistillisiks, Niin tärvimme terveydenki." Heti songersi neiti: "ah, miks?"
Talonpoika joutuisasti, Herran eessä paljain päin, Kumartaapi maahan asti, Vastaa herralle nyt näin: "Vieroittaa te ette saata Talonpoikia tavastaan: Ei hän tahdo toisen maata Eikä luovu omastaan." Verends herra aikanansa Aina oli aimo mies. Työnsä kerran alkamansa Myöskin lopettaa hän ties. Maaksi Peippolan ens yönä Tuli tuima tasoittaa. Muu ei isännällä työnä: Vaivojaan vaan valittaa.
Koti, kontu on sulla huolena. Miks murehdit? On talos tallella. Siks valtakunnassa kuningas on, vako ett' on murtuva vainiohon, mut siks on Suomen ja Ruotsin mies, hän että myös sotatiensä ties, kun vaatii valtion onni sen ja asia uskomme yhteisen.
Aamuruskolla ken sinne kulkee Kotona on tuskin iltasilla." Näinpä vanhus. Sitä kuulematta Istui tytär itsekseen kun kukka, Teränsä mi yöksi ummistaapi; Mitä mietti, hän sen ties vaan itse.
Ja koska kuuluu tuumii patriarkka ett' armahtanut teit' on Saladin vain, koska olentonne, ilmeenne hänelle jotain kertoi veljestään... RITARI. Ties senkin patriarkka siis? Ja sentään, Kunp' oisi varmaa se! Ah, Saladin! Jos piirtosellakaan mun kuvaani lie luonto lähentänyt veljes kuvaan miks ei myös sieluissamme samaa ois? Ja jonkun patriarkan mieliksi salata voisinko sen sielun leiman?
Päivän Sana
Muut Etsivät