Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
TIERA. No, elä pelästy noin surkeasti, Nyyrikki. Sinä näet, ettei hän sanoistasi lukua pidä. NYYRIKKI. Anteeksi pyytämään valmis olen. KULLERVO. Sinä kehno penikka! NYYRIKKI. Ja heikko, kovin heikko; sillä enpä ole sinun hirveätä voimaas osakseni saanut. Mutta muistanko oikein? Me ennenkin olemme yhdessä olleet, ja viimeiseksi, luulen, seppä Ilmarisen pihalla.
TIIMANEN. Hän on sytyttänyt huoneen. TIERA. Liian varhain. Peijakas, hän hätäilee. Kullervo, nyt tyhmästi teit, saakelin tyhmästi. KULLERVO. Tämähän ihanata on. TIERA. Periköön sun Hiisi, mies! Mahdotonta mitään enään pelastaa, koska jo käy joka lävestä ulos tuli ja sauhu. KULLERVO. Päreetpä katossa tulen näin pikaisesti levitit. TIERA. Näinpä sinä aarteet käsistämme temmasit.
Siellä ehkä Kimmo mua kohtelee kuin ystävä; muilta maan piirin päällä en leppeyttä vartoa taida. Porsassilmäinen, sanoit sinä, ja juoppo, mutta näistä sanoista tahtoisin tarkemman selityksen. KULLERVO. Hellitä! TIERA. Ensisten selko asiasta. Minä tahtoisin sinulta, näetkös, kysyä yhtä seikkaa. KULLERVO. Juovuksissa olet; lähde tiehes. Hellitä käteni! TIERA. Juovuksissa? Kas siinä yksi pykälistä.
Tapahtuipa siinä silloin jotain ikävätä ja minäkin vähän päällesi närkästyin, mutta asian oikein kuultuani, niin enpä ensinkään ihmetellyt, ettäs sepän ämmää vähän nuijasit päähän. Leipoihan se hävytön eväsleipääsi kiven? KULLERVO. Sinä vaivainen! NYYRIKKI. Vaivainen, vaivainen. Mutta olipa hän juonikas ämmä, tuo sepän ämmä. TIERA. Panetusta taasen, ja kuollutta kohtaan?
TIERA. Tavaransa pitäköön, ryysyinen ämmä; me kotihin tallustamme, miehet. TIIMANEN. Laiskasti kuin härkä teurastettaa käy kotihinsa saaliiton pyyntimies. Ken lähestyy meitä? KULLERVO. Olkaat ketä tahtonsa, mutta osoittakaa eksyneelle tie. TIERA. Sokea ei sokeata johdata; me itse eksyksissä käymme, mies. Mutta oletpa sä Kullervo. KULLERVO. Ken olet sinä? TIERA. Nimeni on Tiera.
Neljäs kohaus. AINIKKI. Sitten HELKA. AINIKKI. Lankea luminen vaippa, peitä pettävät uneni. Tiera jo minut unohti, Tiera tuopi toisen vaimon! (
Kullervon äänen tunnet hyvin; Hiien kiljunata hirveämmälle se korvissasi kaikuu nyt. UNTO. Rosmo, mitä tahdot? KULLERVO. Kaiman kasvot tänä yönä sulle näyttää tahdon. TIERA. Unto, missä on kumppanini, missä on Korventaustan Kinnu? Hänen tapoit sinä; mutta nytpä tilintekoon käymme. KULLERVO. Nyt, Unto, kauhistu ja vapise. TIERA. He tulevat. Karatkaa kiin!
Entinen voima on entisen halun kanssa yhä vielä tallella; Tiera siis kohta rientää Lemminkäiselle »sodan avuksi». Mikä elävä kuvaus muinaisesta, myöskin meidän kansassamme aikanaan elävästä retkeilijähengestä, kuvaus, joka ei tässä enää rajoitu yhteen ainoaan sen hengen personoitumaan, Lemminkäiseen, vaan antaa meidän vilahdukselta nähdä, että se oli yleinen, kaikille yhteinen.
KULLERVO. Vihamiesnä sinne tarkoitan. Verinen kosto mielessäni palaa, mutta eipä kuulu asia muille. TIERA. Ehkä yhtä paljon muillekin. Tiedä, että eräs kumppanimme, Korventaustan Kinnu, karhunampuja hyvä, Untolan peikkoin pesässä surmansa sai. Hänen murhasit he ja viskasit kurjan kujalle kuin koiran, saaliiksi korpeille; mutta meidänpä surmansa kostaa tulee. Mies, eikö asiamme ole yhteinen?
Enpä usko mitä sanoit; mutta jos niin, että siellä päänkin päällä seistäis, jota kuitenkaan en usko, niin olisinpa minä sodassa urhea sankari. Minulla on niin vahva pääkallo. TIERA. Hyvä nurkkakivi. NYYRIKKI. Etten usko.
Päivän Sana
Muut Etsivät