Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Te ette ole vielä tulleet elämänne tienhaaraan, te ette tiedä ettekä kenties tule koskaan tietämäänkään, mitä ovat elämän taistelut. Iloitkaa te vain, naurakaa, lyökää palloa lupapäivinä ja nukkukaa lapset! Minä en nimittäin ollut ollenkaan varma siitä, rakastaako hän minua. Yksi todistus minulla tosin oli, ja se oli jotenkin hyvä: en tiennyt, että hän ainakaan rakastaisi ketään muutakaan.
Hän palasi takaisin työhönsä, mutta kaikki tuntui nyt niin vieraalta ja kummalliselta hänen ompelussaan. Ompeliko hän morsiuspukuaan vai käärinliinojaan? Mutta meidän matkamiehemme ne ajoivat iloista kyytiä pois kylästä. Kun he tulivat erääsen tienhaaraan, sanoi ukko Witt: "Juhani, ptruu, ptruu! Seisauta vähän! Minä luulen, että olen unhoittanut rahani kotiin".
Me, nimittäin imperaatori ja minä minä puolestani verta vuotavin sydämin emme tienhaarassa hetkeäkään epäilleet, vaan käännyimme sankarien reitille oikeaan. Armeija seurasi meitä. Viimeisenä kulkivat markitantin rattaat. Mutta tienhaaraan päästyään, kuningatar kääntyikin rattaineen vasemmalle, Berliniin päin.
Tuomas rupesi puhumaan muista asioista, mutta Inkeri pysyi ääneti tai vastasi niin yksikantaan, että keskustelu taas pysähtyi. Kun he tulivat tienhaaraan, jossa heidän piti erota, alkoi Inkeri puhua. Nyt me emme enää saa tavata toisiamme. Sinä et millään muotoa saa tulla hovissa käymään... Itku tukahutti Inkerin äänen. Mutta Tuomas huudahti hämmästyneenä: Mitä sinä sanot?
Nyt tulivat he tienhaaraan; siinä erosivat he, Kalle meni vasemmalle ja Frits oikealle, pitkin sitä kapeata tietä, joka johti hänen isänsä talolle. Hän seisahtui lukkarin puutarhan luo. Eikö hän saisi nähdä pikku Doroteaansa? Hän katsahti oksien välitse, vanha seljapuu oli jo kukkinut loppuun, ja kuinka tarkoin hän katselikin, niin ei siitä mitään apua ollut, ei siellä Doroteaa näkynyt.
"Jos en tiedä, niin tunnen, aavistan ... kuulen äänestänne ja näen ilmeestänne ... sitä paitse täti laamanska on kertonut teistä ja toimistanne täällä. Sieltä niiden vaunut nyt ajavat ... painaumme tähän, niin ne eivät huomaa." Laamannin vaunut ajoivat pappilan puistokujaa, jonka tienhaaraan me juuri olimme tulossa, ja me painausimme kiireesti ruispellon suojaan, kunnes ne olivat ohi.
Niityllä olivat kukat kauniissa kevätpuvussaan, nuori ruoho verhoi vihriällä peitteellä maata, linnut visertelivät ja koko luonto riemuitsi. Tänään oli pyhäpäivä. T:n pitäjän asukkaat kiirehtivät isoissa parvissa joka haaralta kirkkoon päin. Vaikka moni kyllä vielä oli väsyksissään lauantain töistä, viehätti kirkko ja saarna heidät kuitenkin luokseen. Myöskin Lahvartin Risto oli matkalla kirkkoon. Kahden virstan päässä kodista yhtyivät Lahvartin ja metsänvartijan kirkkotiet. Risto istuutui tienhaaraan mättään nenään lepäämään, pisti piippuun ja sytytti sen.
Siitä kun suurella vaivalla pääsi ryömysilleen ja kaikella varovaisuudella pystöön, niin lähti juoksujalassa eteenpäin, kunnes taas puulasi päälleen. Sitä menoa pääsi tienhaaraan, jossa lankesi öristen ja jäi vähäksi aikaa makaamaan.
Hänestä oli kaikki niin hauskaa, somaa, kaunista ja erinomaista. He olivat tulleet tienhaaraan, jossa toinen tie erosi pappilaan, toinen kirkolle. Siinä tulivat heitä vastaan ruustinna ja professorska menossa koskelle päin, saalit hartioilla, kädet niihin käärittyinä, valkeat päät valkeissa myssyissä, yhdenkokoiset ja hyvin yhdennäköiset, professorska vain hiukan nuorempi ja hienompi.
Ja hyvällä luottamuksella onnettaren suosioon samottiin nyt eteenpäin. Monen päivän matkan perästä tultiin muutamaan tienhaaraan. Toinen tie oli suljettu suurilla puilla ja kivillä. Kysymykseensä mitä tämä merkitsi sai Cortez mexikolaisilta lähettiläiltä sen vastauksen, että keisari tahtoi varoittaa vieraita kulkemasta sitä tietä, koska se oli, vaikka lyhyempi, täynnään vastustamattomia esteitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät