United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Thure, hieno, hento nuori mies, joka ei ollut tähän saakka monta sanaa virkkanut, seurannut vain mukana kuunnellen ja katsellen, aina heidän rinnallaan, ettei mitään hukkaan menisi, sai sanotuksi: Minäkin tahtoisin jotain tehdä. Sinäkö? ja kaikki kääntyivät ikäänkuin hiukan kummastellen hänen puoleensa. Miksei Thurekin, ja minä myös! yhtyi Anette, pistäen käsivartensa veljensä kainaloon.
Se, mikä siinä on parasta, tulee varmaankin elämään, mutta jossain uudessa muodossa. Suomen kansan oikeutetut tarpeet sen kielenkin suhteen tulevat epäilemättä huomioonotettaviksi niissä piireissä, joille kaikki alkuunpano meillä kuuluu. Viranomaiset ja hallitus tietävät kyllä tässäkin asiassa tehtävänsä. Kyllä sitten saadaan odottaa, sanoi Thure Robertille.
Kuinka kuvernöörissä jaksettiin? kysyi ruustinna professorskalta, estääkseen keskustelua katkeamasta. Ei ole ilman, että he tuntevat itsensä ikäänkuin vapaammiksi nyt, kun Saima Jaa, jaa, sen voi ymmärtää. Se oli aina Robert ei voinut pidättäytyä, vaan kysyi: Tapasiko setä Snellmania? En. Mutta kuulin, että hän taas aikoo pyrkiä professoriksi. Minä tapasin, sanoi Thure. No, mitä hän?
Ei sen kanssa maksa vaivaa väitellä! huudahti Lauri, kun nuoret heti päivällisen jälkeen olivat lähteneet kävelemään lehtikujaa koskelle päin Kaarina, Risto, Anette ja Thure Hartman edellä, Naimi, Robert, Lauri ja Antero vähän jälempänä. Se oli sana paikallaan, virkkoi Robert, mutta olisit kuitenkin voinut sedän vuoksi ensi iltana vähän valita sanojasi. Valita sanojani! kuohahti Lauri uudelleen.
Hän oli hänen ylhäisyytensä, todellinen salaneuvos, parooni Vilhelm Klinckowström, yksi maan vaikutusvaltaisimmista ja mahtavimmista henkilöistä siihen aikaan. Vapaaherra Otto Vilhelm Klinckowström oli ylihovimarsalkan, presidentti, serafiimiritari ja »valtakunnan herran», vapaaherra Thure Klinckowströmin ja kreivitär Hedvig Eleonora von Fersenin poika, syntynyt 1778.
Odotettiinko jotain? Johan oli hauta täytetty ja kumpu havuilla katettu. Silloin kuului ääni sanovan: »Hyvät ystävät!» ja avopäin seisoi Thure kummun juurella. Ennenkuin eroamme tästä paikasta, jossa olemme harmaan maan poveen kätkeneet ja kylmän kinoksen alle jättäneet meille rakkaan vainajan, pyydän minä eräiden hänen toveriensa ja hengenheimolaistensa puolesta lausua muutamia jäähyväissanoja.
Siksi, sanoi Thure, että se on juuri sitä »huvittavaa ja hyödyllistä lukemista», jota Suomen kansa tätä nykyä ehkä kaikista kipeimmin kaipaa in tyrannos! Siinä sen nyt kuulette, nehän ovat aivan hulluja! Ja kun me sen vielä näyttelemmekin suomeksi mitä sanoo täti Selma siitä? virkkoi Anette. No, olkaa nyt toki!
Se on kaikki sen Saiman syy. Ah! eihän siellä kohta kuule muusta puhuttavan, ei muusta väiteltävän. Till lust och leda! Thure ei kuitenkaan toki, Jumalan kiitos, ole vielä siihen myllyyn joutunut. Mutta aikooko hän todellakin Venäjälle? Ei mitään ole vielä päätetty. Eikähän hän vielä, ole suorittanut tutkintojakaan.
Antero, Lauri ja Thure joutuivat kulkemaan Lönnrotin kanssa samassa seurassa kirkon portilta pappilaan. Ne olivat oikeita sanoja, mitä maisteri sanoi, virkkoi Lönnrot Thurelle. Olisi tehnyt hyvää itselleen Snellmanille olla niitä kuulemassa. Kirjoittelee mies vähän alakuloisesti, mutta kyllä kai siitä pian taas hammas hampaaseen kirahtaa.
Toiset olivat sitä mieltä, että kansamme suomalaistuminen on mahdollinen jo sen ollessa riippuvainen muista valtioista, jota vastoin toiset katsoivat itsenäisyyttä suomalaistumisen välttämättömäksi ehdoksi. Eräässä kokouksessa teki Thure esityksen, joka heti saavutti kaikkien yksimielisen kannatuksen.