Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Tarjoaa kirjettä. No lue, lue! Katsoo kirjeesen, lukee. "Teuvo!" Minullehan se on! "Sanot olevasi uuden ajan ihminen, mutta aineellisista syistä koetat tukehduttaa syvimpiä tunteitasi. Mikä muu kuin varojen puute olisi estänyt sinua kuulemasta sydämmesi ääntä. Eikö sinulla ole rohkeutta liittää kohtaloasi toisen kohtaloon, jonka rinnassa samallaiset tunteet kuohuvat?
TEUVO. Milloinka te jo lähtisitte? MAIJU. Niin pian kuin mahdollista. Vaikka tänä päivänä. Kahdentoista junassa? MAIJU. Kerkiäisittekö siksi? Kyllä minä olen valmis. TEUVO. Ja te olette tarkkaan punninnut asiaa? Ettette sitten kadu perästäpäin? MAIJU. En missään tapauksessa. Ymmärrättehän, ettei minulla ole muuta neuvoa. Joko kuolla ikävään taikka karata.
MAIJU. Kuulkaa! Teidän olisi pitänyt tulla tänne viikkoa ennemmin, niin olisitte saaneet tanssia suomalaisella seuralla. TEUVO. Pidättekö te tanssista, neiti. Maiju? MAIJU. Pidän! ja kovasti! Tanssisin vaikka joka päivä, varsinkin masurkkaa. Siihen olen hirveästi innostunut. HANNA Ja sinä osaat? Oletko käynyt masurkkakurssin? MAIJU. E oho! Vai pappa olisi antanut!
Heidän käy niinkuin Teuvo Pakkalan; he eivät saa oikein kiinni ajastaan. Toiset kulkevat vanhan romantiikan kahleissa, jotka ainoastaan J.H. Erkko on ollut kyllin väkevä murtaakseen, toiset hukkuvat Kasimir Leinon tuomaan järkeilyyn ja käsitteellisyyteen. Kuitenkin on 1890-luvulla selvä pyrkimys takaisin runomuotoon havaittavissa.
Ja pyytäkää odottamaan siunaama hetki, minä pistän päälleni. MARTHA. Parhaasen siivoon te nyt tulittekin. Käykää edes tuonne pastorin kammariin siksi aikaa, kun saan täällä huonekalut paikoilleen. TEUVO. Enkö minä saa jäädä tänne? Vai olenko tiellä? MARTHA. No, eipä justiin. Jos herra on hyvä ja istuu tuonne sohvaan. TEUVO. Kyllä. No, ja mitenkä täällä on jaksettu muuten?
MAIJU. Eihän minulla ole ketään muuta nyt, kun Hanna ja Jussi menivät pois. Te olette ainoa turvani. TEUVO. Luottakaa minuun, minä teen mitä suinkin voin. MAIJU. Jospa sitten koettaisin purkaa teille sydämeni. En tiedä, kuinka aikaisin TEUVO. Kuinka hyvänsä. Puhukaa luonnollisesti ja vapaasti, olenhan minä ystävä. MAIJU. Niin, olettehan te ystävä, mitä varten minä epäilisin.
HANNA. Mutta ellei hän nyt onnistu eikä pääsekään teaatteriin entäs sitten? Pappa varmaan kieltää häneltä kodin. JUSSI. Mitäs sitten muuta kuin menee naimisiin. Teuvo on, luulemma, häneen pahasti pikiintynyt. Ja Teuvo on varakas poika, voi ottaa eukon milloin hyvänsä. HANNA. Hyi sinua! JUSSI. Mitä hyi? Kuule, Hanna, elä sinä halveksi naimista, se se kumminkin on naiselle tärkeintä kaikesta.
Mutta elä ole milläsikään, kyllä hän siltä on hyvä poika. JUSSI. Poika? Olenko minä poika? MAIJU. Sekös pisti! JUSSI. Muistaakseni olen neljä vuotta sinua vanhempi, Hanna. Saatatpa olla, ei sitä kaikin ajoin luulisi. MAIJU. Tytöt näetkös kun kehittyvät aikaisemmin. TEUVO. Hyvä, hyvä! Mitä osaat sanoa siihen, Jussi? JUSSI. Olkaa jo vaiti!
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen. TEUVO. Minä arvaan. JUSSI. Noo ? TEUVO. Hän aikoo sinut naittaa. JUSSI. Ole vaiti! TEUVO. Saatpas nähdä. Hän tahtoo saada sinut kristillisen avioliiton turvalliseen satamaan. JUSSI. Turha vaiva! Minua se satama ei ollenkaan houkuttele. Mutta milläs lailla me vietämme tätä iltaa, kun jättivät meidät näinikään? TEUVO. Emmekö lähde kävelemään?
Jahkapa olisit vuodenkaan poikessa, Maiju, niin jo sen huomaisit. Mutta, missä pappa? ELISABETH. Hän äsken ikään meni »Aamuruskon» toimistoon. JUSSI. Mitä? Kuuluuko pappa siihen lehteen? ELISABETH. Ei juuri suorastaan. JUSSI. No, sitähän minäkin. ELISABETH. Mutta kyllä hän siihen usein kirjoittaa. JUSSI. Vai ovat ne houkutelleet isä-ukonkin mukaan. Kas vaan! TEUVO. Onhan se vallan luonnollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät