United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja kyllä se kirves kannattaakin neljä markka; sillä siinä on neljä naulaa rautaa, kaksikymmentä luotia terästä, tynnyri piittä, Pekan ja minuun päiväni ja meidän molempain hiki ja vaiva". "Ei sillä joka poika veistäkkään", puheli Pekka. "Meidän iso kirves ei paina täyteen neljää naulaa, enkä minä sillä kauvan suinkaan viitsi erällänsä hakata".
Varuste oli kokonaan tummansinistä terästä. "Kuka loihtutaitoinen seppä on takonut tämän ihmevarusteen", kysyi Totila hämmästyneenä. "Minä", vastasi Teja. "Sinähän tiedät, että minulla on lapsesta saakka ollut taipumusta taidetaontaan. Ja minä olen minähän nukun yleensä hyvin vähän tehnyt nämä suomukset sinua varten. Sinun on pantava se huomenna yllesi."
Tehtäväin on tehty." Vanhus kohotti otsansa, Viittans' kuninkaallisen maahan laski, Rinnan arvet paljasti päivälle. Miekkansa hän otti, niinkuin ennen Tappeluissa, se välkkyi nyt; Vanhan silmä vieläkin salamoitsi, Kun se miekan terästä tervehti. "Miss' on Dargar nyt," niin lausui Fjalar, "Hän mi, tuntien jumalat, Edemmäksi kantoa silmäns' näkee, Elää ajoissa tulevaisissa?
Viepi Ilvon pöytään. ILVO. Lempeä kesäinen päivä, Viel' anoppi lempeämpi. Mitä on minulla täällä? Näm' on vierasta väkeä. Ilmarille. Kaunisko? Olenko kaunis? Tääll' on kaunista kosolta. Mutta Pohjolan terästä, Sit'ei min olen terästä, Kauniskiiltoista terästä. Ilmari, sin' olet seppo Minä sun terästän vielä. ILMARI. Työssä tarvitsen terästä.
Eikä Lauri ollut uskonut että kaksi käsivartta voisi puristaa niin kauhean kovasti, hän, joka juuri uneksi vallan toisellaista syleilyä; mutta jos osmo olisi tällä hetkellä tiennyt, että oli pitkä kappale terästä sen oman karvaisen rinnan ja pojan rinnan välillä, niin ei se olisi niin kovasti poikaa syleillyt; sillä kun se mölisten laski pojan irti, oli tämän hyvä puukko tunkenut paksun nahan läpitse ja puhkaissut pedon sydämen.
Hän oli tunnettu rohkeana ja kekseliäänä miehenä, ja häntä näkyi suosivan onnen jumalatar. Hänen käytöksensä oli herttainen ja miellyttävä. Hän saattoi olla, kun niin vaadittiin, ihmeellisen lempeä ja anteeksi-antavainen, mutta myöskin viisas ja kylmä. Hänen tahtonsa oli terästä ja rautaa. Päättävissä kohdissa tiesi hän aina käyttää juuri sitä luonteensa puolta, jota tilaisuus vaati.
Kaikk' ulkoasu kuinka täydellistä! Jos sielu yhtä rikas on, niin itse Hän tarun Phoenix on, ja minä olen Hukannut vedon. Rohkeus, avukseni! Terästä minut päästä jalkaan, julkeus! Tai väistyn taistellen kuin parttilainen, Tai suoraa päätä pakenen. "Hän on miesten paraita, ja hyvyydestään olen hänelle loppumattomassa kiitollisuuden velassa.
"Mutta nyt minä aion sinulle opettaa, mitä maksaa noin mennä pilaamaan miehen mainetta", sanoi Hannu, polkasi oikealla polvellaan Juhon vasenta käsivartta ja otti oikealla kädellään tupesta puukon. Hän puristi sen peukalon ja nuolusormen väliin, niin että puolen tuuman verta terästä jäi näkyviin ja vihloi sillä Juhon vasenta kuvetta. "
Luonnon valmistamaa juhlapöytää eivät nauttimatta sivuuttaneet joen harrit, taimenet, raudut, nieriäiset eivätkä tammakotkaan, vaan kilpaa molskien ja mäiskähdellen nokkivat joen pinnalla lehvottavia tai horisevia perhosia ja muita hyönteisiä. »Noille nälkäisille täytyy tarjota terästä», sanoi Väinö aamukahvinsa juotuaan, ja kohtapa olikin joka mies joen rannalla vapa kädessä viskelemässä ja vetämässä onkeaan.
Hiljaa, kuten tullutkin oli, hiipi vanhus pois. Alheidin silmä leimusi. Hän katseli terästä. "Kolme surmaa! Haa! Alheidi! Tahtoisitko tappaa tuon hurskaan tytön, joka itkee Salikin valtaa, jota hän ei vastustaa voi? Vaalea, vieras tyttö, ei Alheidi sinua vihaa." Mutta jo oli Alheidi erämaassa vaelluksellaan. Kuumasti paahtoi päivä hiekkaa, hehkuva maa poltti Alheidin jalkoja.