Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Riehui ja rehenteli, poikia puukolla löi. Kauhistui kylän naiset. Miehet hymähtivät monet on höyhennetty sankarit ylväämmät. Olipa tanssit taasen. Hessu temmelsi taas, pyörähti kantapäillään, karjuen miehiä kaas. Hätkähti penkillä Janne harmajapartainen. Yhdellä hyppäyksellä hampparin etehen loikkasi, paukautti yhteen suuret kouransa hän edessä Hessun nenän äkkiä kelmenevän;
UNTO. Siis kaikki hyvin. Mutta tietäisitkö jotain Kullervosta? Ihmettelen missä nyt oleskelee mies. KIILI. Kaskea hän kaataa. UNTO. Nyt muistan, että aamulla hänen, koetteeksi, käskin tähän työhön. Kuinka käyttelee hän kirvestänsä? KIILI. Vimmatusti. Matkan päästä salaa katselin, kuinka hän hirsistössä temmelsi. UNTO. Hirsistössä? Viitaan, tuonne vuoren alle, hänen käskin, vaan en hirsistöön.
Aatteli hän ensin jo pakoonkin lähtevänsä, mutta uskallus petti, sydänala kovin pelosta temmelsi ja jalka ei ottanut totellaksensa. Ja sitten hän jäi paikalleen seisomaan ja aatteli, että ehkä se olisikin parasta, jos ei liikkuisi. Puukkonsa hän kuitenkin tupestansa sujutti ja painoi sen petäjän kaarnaan, jotta se paremmin käsillä olisi, jos niiksi tulisi.
Kovasti pelotti Aapoa, sillä muisti hän tämäniltaiset rosvotarinat ja arveli tuolla mustien puitten takana metsäläisten väijyvän. Ajatteli hän ensin jo pakoonkin lähteä, mutta uskallus petti, sydänala kovin pelosta temmelsi ja jalka ei ottanut totellaksensa. Ja sitten hän jäi paikalleen seisomaan ja tuumi, että ehkä olisikin parasta, jos ei liikkuisi.
On telminyt täällä lähtiessään ja oven auki heittänyt. Henkensä lähtöä temmelsi... Ennen oli käärmeessä Reidan henki ja on nyt Sinussa; mitäs olisi täällä, kun on sinussa! Käärmekö minussa? Reidan henki on sinussa! Se sinuun meni silloin, kun loveen lankesit. Ei se silloin ollut mennyt, ennen oli jo mennyt, Jouko tiesi, milloin oli mennyt.
Nydia pukeutui äänetönnä, pani kalliin aarteen poveensa, tarttui sauvaansa ja kiiruhti jättämään talon. Portinvartija Medon tervehti häntä ystävällisesti, kun hän astui kadulle vieviä portaita alas. Nydia ei kuullut häntä, hän oli aivan kuin sekaisin, ajatusmyrsky temmelsi hänen aivoissaan, ja jokainen hänen ajatuksensa oli intohimoa.
KULLERVO. Tänne soittos, Tiimanen, sitä tarvitsen. TIERA. Ken tappoi ämmän? VIKSARI. Kullervo, joka taistellessa temmelsi kuin hullu. TIERA. Kuin leimaus miekkansa vilahteli, ja nyrkkinsä, vieläpä kyynäspäänsä ja jalkansakin aika survauksia antoi, ja näytti kuin olisi hän uiskennellut vihamiestensä seassa, joita hän ympäriltänsä viskeli kuin meren vahtoa. Mutta mikä loisto tämä?
Keskipäivän aikana hän siihen saapui, jolloin joukot olivat askareillaan. Tuvassa temmelsi puolikymmentä lasta, joita puolisokea vanha mummo koetti asetella. No, ne vaan meiskaa, vaikka Jumala on ottanut leivänkin pois, päivitteli mummo. Ei tässä synnin kaalimaassa tule taas toimeen, jos en ota keppiä teille siinä. Mummo tulla haparoi ovensuun puoleen ja huomasi sieltä Laaran penkiltä.
Milloin hän päiväkausia joi ja hurjasti temmelsi uhaten särkeä itsensä ja talonsa väen; milloin jurotti pitkät ajat, päivät ja yöt huoneessaan ottamatta ketään vastaan ja ketään luonaan kärsimättä. Emäntäpiika Pirkko ei saanut tulla näkösällekään. Ei suvainnut hän silmiensä eteen muita kuin Helunan, nuorimman palvelijansa, jonka oli saunoittajakseen korottanut kohta sydänmaalta palattuaan.
Kengän korko nyt todellakin kalahti katuun, ja ajurien rattaat pitivät hilpeätä helinää, niinkuin olisi rata ollut rautaa ja tie teräksestä alla. Savukaan ei enää levottomasti maata kohden puskenut; valkeana, rauhallisena kiemurana kumpuili se kirkkaalle taivaalle. Kirkkopuiston koivut näyttivät täyteläisemmiksi paisuneen, ja hulakehteleva koiraparvi temmelsi sen laidasta toiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät